Jouluoluet 2013 - Criminally Bad Elf

Joulun seutu on juhlaa myös olutharrastajille koska monet panimot tuovat markkinoille jouluoluitaan. Tänä jouluna aloitan oman maistelukierroksen Criminally Bad Elf - Barleywine oluesta.

Muutama sana Barleywinestä. Kuten nimestä voi jo päätellä kyse on vahvasta, lähes viinimäisestä oluesta. Alkoholipitoisuus näissä usein myös vahvanmakuisissa oluissa on usein yli 10%, niin myös Criminally Bad Elf:ssä jossa se on 10,5%. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että olut maistuisi viinalle tai olisi liian alkoholipitoinen vaan taitava panimomestari osaa rakentaa oluen niin että vahvakin olut voi olla tasapainoinen kokonaisuus.

Olut on väriltään kuparinruskea ja tuoksu paljastaa maun ydinkohdat: eksoottiset hedelmat ja hunaja. Maku on aavistuksen makea, hedelmäinen, voimakas. Omaan makuni humalointi olisi voinut olla vahvempi joka olisi ehkä tuonut vielä enemmän ryhtiä, muuten onnistuneeseen kokonaisuuteen. Olemus on aavistuksen viinimäinen joka sallitaan kyllä juuri tämän tyypin oluissa ja suuhun jäävä maltainen jälkimaku on vallan loistava.

Ridgeway Brewing on taas onnistunut tuomaan jouluun laatuoluen jota voin lämpimästi suositella esim. jälkiruokien seuraksi makean viinin korvaajaksi.

Linkki Alkon tuotesivulle: http://www.alko.fi/tuotteet/769314/

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 5

Parin myrskyisen päivin jälkeen koitti sunnuntaiaamu ja kotiinlähdon aika. Meri oli jälleen heti aamusta rasvatyyni ja suuntasimme tottakai saunarantaan koittamaan onneamme. Lauantaina olimme käyneet myötätuulen puolelta hakemassa paikkoja mutta kalaa emme saaneet mutta ulkoilua ulkosaariston luonnossa sitäkin enemmän.

Ennätyskalaa olimme lähteneet hakemaan, sitä olimme edelleen paitsi kunnes Artun vieheeseen kävi kala joka voitti kaikki odotukset: Ehdottomasti ennätysmittainen saalis!

Omaan koukkuuni kävi seuraava heiton jälkeen samanlainen, pääsin itsekin ennätyskaloihin käsiksi. Aikaisempi ennätys oli Kaamasen tien varrelta perholla vuodelta 2011

(Kuva vuodelta 2011 tunturijärveltä)

Tavoite oli nyt saavutettu, ennätys oli laitettu uusiksi ja aloimme pakkaamaan hyvillä mielin. Reissu oli ollut onnistunut, olimme saaneet kalaa sopivasti. Saimme olla merellä, nauttia upeasta säästä, pidellä myrskyä ulkosaaristossa katselleen vaahtopäistä merta ja parantaa maailmaa kaikessa rauhassa.

Lautta lähti kello 12, meillä oli vielä aikaa käydä pikaisesti Enklingen saaren museoalueella katsomassa upeaa vanhaa maalaistaloa ja sen ympäristöä. Emme kuitenkaan luovuttaneet kalastusta vielä, laivalaiturilla heittelimme vielä vajaan tunnin verran siitä toivossa että kävisi hyvä tuuri. Emme saaneet mitään. Yhteysalus saapui, ajoimme auton sisään ja lähdimme kohti mannersuomea.

Sykyinen kalastusmatkamme päättyi kun Kustavissa nousimme mannersuomen puolella maihin ja lähdimme ajamaan kohti Laitilaa. Laitilassa auton vaihto ja kohti Keravaa. Markus jatkoi omaa matkaansa kotiinsa. Kävimme pikaisesti anoppilassa ja lähdimme ajelemaan. Kovasti silti jäi nälkää tästäkin reissusta, uudelleen on päästävä, upea paikka ja hyvät kalavedet!

Kiitoksia:

- Lotta ja Bo (norrbostugor.ax)
- Markku
- Lissu 

Kalassa Ahvenanmaan ulkosaaristossa - VIDEO

Video kalareissulta

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 4

Aamu oli tyyni, söimme tapamme mukaan tukevan aamiaisen joka piti sisällään paahtoleipää, kananmunaa ja pekonia. Iso kuppi kahvia ja satsikuppi päälle. Tänään on jälleen meripäivä, lähdemme etsimään meritaimenta lähistön kalliorantojen rakkoleväviidakoista.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti merta. Kaksitahtinen alkoi papattamaan kuin teinivuosien mopedi ja kävimme ensin katsastamassa läheisen lahden pohjukan haukien varalta. Täysin kuollutta, ei kalan kalaa. Vesi oli jälleen niin kirkasta että kalat olisi nähnyt. Jatkoimme kohti ulkomeren reunaa saaren rantoja mukaillen. Pysähtyimme heittelemään pariin hyvään tyrskykohtaan mutta kala ei ollut kotona tai sitten tarjonta ei kelvannut. Sää oli kyllä jälleen kaunis mutta tällä kertaa pilvisempi joka tarjosi vähän enemmän toivoa kalasta.

Siirryimme saaren itäpuolelle etsimään kaloja. Pientä silakkaa olikin liikenteessä mutta vaikka miten etsimme, ei jalokalaa näkynyt. Aamupäivä alkoi vaihtumaan keskipäiväksi, nälkäkin alkoi vaivaamaan. Ajoimme rantaan ja menimme laittamaan ruokaa. Päivänokoset ja uusi yritys.

Alkuillasta viimeinenkin tuulenvire oli loppunut, lähiniemen edessä kuhisi, välillä pamahti oikein kunnolla. Päiväunet loppuivat kuin seinään, siellä on muuten taimenta ja paljon. Vene alle ja varoen kohti kaloja, koko ranta tuntui olevan yhtä tuikkia, pari varovaista heittoa ja nyt on jotain kiinni... Ei kyllä ole kovin iso mutta... Hei täältähän tulee silakka... Silakka veneeseen ja heittelyn jatkamista, kohta pamahti jo lujemmin... Pieni on tämäkin mutta tämä on taimen kyllä...

Noin 20cm meritaimen oli erehtynyt s-mutkaan... Takaisin kasvamaan ja uutta putkeen... Kohta oli Markuksen vuoro. Ensin yksi pieni ja sitten jo ihan kelpo kokoinen, lähes 30cm taimen

Siirryimme pitkin rantaa tuikkien mukana, välillä tarjontaan kävi käsiksi kunnon mittakala mutta parin sekunnin jälkeen todettiin että tuli ja meni. Hetkittäin veneenseen nousi 20cm:siä mutta sitä isoa, ei sitten millään, tärpeistä huolimatta.

Ilta alkoi hämärää, veneeseen asti oli tullut puolentusinaa kalaa joista isoin oli noin kolmikymppinen. Lähdimme tyytyväisinä mökille, tänään tuli tullut kalaa ja hauskaa oli ollut. Harmittamaan jäi vain se että perhovehkeet jätettiin rannalle, voisi voinut olla saumat...

Perjantaiaamuun herättiin ikkunoiden paukkuessa ja talon natistessä liitoksistaan. Ahvenanmerellä oli noussut myrsky. Merelle ei ollut asiaa. Edellisen illan tyynit vedet olivat pelkkä muisto ja vesi löi kallioita vasten nostaen metrien korkuisia pärskeitä. 

Lähdimme ostosmatkalle Kumlingeen: makkaraa ja olutta sekä parin päivän eväät. Pitelimme myrskyä katsellen vaahtopäistä merta ja samoillen lähimaastossa. Illalla pilvettömän tähtitaivaan ja kuutamon alla viritimme kamerat ja kuvasimme kuutamon valossa venevalkamaa.

Sääennustus lupasi samanlaista keliä lauantaillekin eli päätimme lähteä tyynen puolelta etsimään kalastuspaikkoja rannalta käsin.

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 3

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 3:

Keskiviikkoaamu valkeni kauniina, tuulikin oli laantunut sopivasti mahdollistaen sovitun retken ulkomeren reunalle, luonnonkauniille Yxskärin saarelle. Paikallisoppaamme Bo valitsi veneeksi isomman pulpettiveneen jolla sitten lähdimme ajamaan n. 30 minuutin ja 15km merimatkaa. Aurinko paistoi kauniisti, ajoimme kapeaan salmeen johon jätimme veneen, kallioisen saaren sisällä on useita "lampareita" jotka olivat haukien lempipaikkoja. 

Aloitimme kalastuksen tuulen alapuolelta, Markus lähti kiertämään pohjoisen kautta kun minä, Arttu ja Bo jäimme kalastamaan kapeaan salmeen ja sen takana olevaan lampareeseen. Hetken päästä Bo merkkasikin pari pientä haukea mutta eivät olleet syöntipäällä. Seurasivat jerkkiä vaan haluttomasti. Puolen tunnin tyhjän pyynnin jälkeen vaihdomme paikkaa tuulen puolelle. 

Kuva: Markus

Kävelimme kallioilla lähes mielikuvistusmaailman näköisessä paikassa. Aurinko paistoi kirkkaasti, meri loisti sinisenä ja lisäksi ison hauen polttivat mielessä. Muutaman sadan metrin jälkeen olimme tuulen puolella ja pienessä lahdessä jossa muutaman heiton jälkeen alkoi tapahtumaan. 

Bo väsytteli pientä hauenpulikkaa rantakallioilla. Vajaa kiloinen, otetaan soppakalaksi jos haavoittuu pahasti. Arttu ryntäsi heti paikalle, samalla Bo väsytteli jo toista kalaansa, Arttu sai vavan ja kelasi toisen vajaa kiloisen hauen rantakiville. Menköön takaisin kasvamaan, pari putkua ja kala oli takaisin meressä. Merkkasin Markukselle yhden haen, jostain syystä täyskeltainen jerkki ei ollut hauen mieleen mutta Markuksen kumikala oli vastustamaton ja sopiva soppakala taas rantaan. Vaihdoin jerkkiä, keltainen edelleen mutta punaista leuanalla ja selvät raidat. Parin heiton jälkeen isku, kirkkaassa vedessä näin kalan mutta olin liian myöhässä vastaiskussa. Uusi heitto, taas kala iskee mutta en ehdi kunnes kolmannella kerralla pamahtaa. Nyt on jo ihan kivan kokoinen... Lisää soppakalaa, Arttu ja Bo nostevat hetken päästä parikiloisen jolloin Markus päättää vaihtaa Jerkkiin. 

Täysikeltainen joka ei minun tarjoamana kelvannut, olikin Markukselle ottipeli. Muutaman heiton jälkeen rulla alkoi laulamaan. "Nyt on iso..." kuului kallioselta rannalta.  Hauki veti komean loikan ja näytti koko komeutensa. Lähellä metriä on, varoen nyt otat sen... Kala väsyi vähin erin ja juuri kun se oli käden ulottuvilla niin *naps*, peruke oli liian lyhyt, hauki sulki suunsa ja siimat poikki. Umpiväsynyt rantatorpeedo jää makamaan n. 1,5m päähän rannasta, Markus viellä yritti heittää pinnassa olevaa kalaa kivellä mutta ei... Mennyt mikä mennyt... Ei olisi uskonut että peruke jää vajaaksi, isosuinen otus...

Hieman harmissamme ison kalan menettämisestä lähdimme kotimatkalle. Mukaan tuli kuitekin n. 5kg haukea jotka laitoimme mökillä pakkaseen ja tuomme lopulta mantereen puolelle. Haukipullien tekoon. Mätiäkin saimme talteen melkeen desin eli herrojen herkkua olisi tarjolla. Paikka oli upea, sinne on päästävä uudelleen jossakin vaiheessa. 

Ruuan laittoon ja iltatoimille, sauna lämpimäksi... Arttu nukkumaan ja Markuksen kanssa taas maailmaan parantamaan. Pahus että oli hyvä kokoinen kala kiinni, huomenna pidemmät perukkeet kyläkaupasta... Itse totesin ettei ilman tappioita minunkaan reissu, heittoperho ja Artun hanskat olivat jääneet siististi rantakiville.

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2:

Ensimäinen kalastuspäivä valkeni lähes tyynenä, yöllä oli ollut pakkasta ja veneen penkit olivat jäässä. Samoin laituri joka oli luistinrataakin pahempi käveltävä kumisaappailla. Saimme kuitenkin veneen vesillä ilman isompia kommelluksia.

Ajelimme hitaasti kuvankauniissa aamussa kaksitahtikoneen pulputtessa isohkon avoveneen perässä. Vähän pahalta vaikutti, oli liian kirkasta siis kalan suhteen mutta muuten oli koittamassa syksyn yksi kauneimmista päivistä.

Vedimme paria vaappua perässämme kokeeksi, kävimme katsomassa jokaisen poukaman että jos siellä olisi jokunen hauki nälkäisenä mutta kalat pysyivat piiloissaan. Siirryimme meritaimen paikoille karikkojen lähelle, annoimme aaltojen vielä venettä ja katselimme luonnonkaunista ulkosaaristoa. Ainoa joka koki painetta kalan saamisesta oli Arttu ja yritimme parhaamme mukaan selittää ettei ihan ole keli kohdallaan kalan suhteen.

Vaihdoimme paikkaa saaren itäpuolella, samalla katsastaen meritaimenpaikkoja. Kalat eivät olleen syöntituulella laisinkaan, useita parvia pieniä kaloja ui veneen alitse kirkkaassa merivedessä, vapaasti saivat uida, ei ollut petoja näkyvillä. Lopulta iltapäivästä palasimme takaisin tukikohtaamme syömään ja pohtimaan seuraavaa liikettä.

Sää osoitti merkkejä siitä että tuuli olisi nousemassa, päätimme lähteä lautalla käymään Kumlingen puolella katsastamassa olisiko siellä kauppa auki josta saisimme vähän täydennystä muonavarastoon. Reilun tunnin matkan jälkeen seisoimme pettyneinä kaupan ovella, maanantaisin klo 10-14, kello oli 14.30. Ei voinut mitään, ajelimme Kumlingen saaren päästä päähän ja katselimme maisemia. Tuuli tuntui yltyvän, vaikutti vähän siltä että iltakalaan ei päästäisi veneen kanssa.

Matkasimme takaisin lautalla Enklingeen, ostimme pari pakettia grillimakkaraa isäntäperheeltä ja siirrymme mökin lämpöön. Tuuli oli noussut ja iltakalaan ei ollut veneellä intoa vaikka iso ja merikelponen vene olisikin siihen pystynyt. Päädymme katsastamaan saunarannan kalliot ja totesimme ne todella liukkaiksi mutta vedensyvyydeltään rannan kalatuskelpoiseksi. Haukipelit kiinni ja heittämään. Puolen tunnin viskomisen jälkeen totesimme lahdenpohjan olen yksinkertaisesti tyhjän tai sitten kaloja ei nyt huvita tänään syöminen. Kunnes Markuksella pamahti vapa soimaan. Pieni mutta sisukas kala veti siimaa kunnolla ja ehdin jo ihmetellä moista käytöstä hauelta kunnes kala tuli kirkkaassa vedessä näkyviin: Meritaimen! Oli ottanut pyyntiin ja ärhäkästi pisti vastaan mutta kun kooltaan vielä vähän vaatimaton oli, ei voinut mitään kalastajan armottomalle kelalle. Kala rantaan ja kuvaan ja Arttu pääsi laskemaan moisen rääpäleen takaisin mereen...

Kaunis kala! Äkkiä takaisin kasvamaan ja muutaman vuoden päästä sitten uudelleen... Reissun ensikala oli saatu, siitä oli hyvä jatkaa. Tuuli yltyi ja vetäytyimme mökkiin paistamaan grillimakkaroita, yöpuulle, saunoimme. Markuksen kanssa paransimme maailmaan Artun jo nukkuessa. Taisi mennä jokunen lasi viiniä...

Seuraava aamu oli tuulinen. Olimme alustavasti sopineet että lähtisimme paikallisoppaanmme Bo:n kanssa kalaan ulkoluodoille mutta keli oli liian kova siihen reissuun joten päätimme keskittyä edellisinä päivänä kesken jääneeseen muonavaraston täydentämiseen. Tilasimme lautan ja lähdimme kauppaan Kumlingeen. Auto puolillaan ruokaa palasimme mökille, söimme hyvin ja katselimme aaltoilevaa ahvenanmerta. Huomiseksi luvattiin onneksi tyynempää säätä ja oppaamme Bo lupasi lähteä viemään meitä haukiparatiisiin...

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 1.

 Syyskalaan Ahvenanmaan ulkosaaristoon, osa yksi:

Ahvenanmaan reissu oli vaivannut mieltä jo pitkään koska edellisestä käynnistä tuolla ahvenen, hauen ja meritaimenen paratiisissa oli kulunut vuosia. Olin joskus talvella ollut kaukaa viisas kun olin varannut kalatusloman lokakuun puoleen väliin, kylläkin vähän lapinreissua ajatellen mutta Enklingen kirkkaat vedet alkoivat jossain vaiheessa tuntua realistisimmilta kuin ajaa 1000km suuntaansa. Syyskuun alussa oli jo selvää että reissusta tulee jälleen A+-luokan matka eli naisia ei tulla näkemään kuin unissa ja niissäkin naisenvirkaa tekevät lihavat haukimammat levaviidakon piiloissa.

Lähdimme hyvin nukutun 2 tuntisen jälkeen matkaan aikaisin aamusta kohti Raisiota jossa oli edessa auton vaihto. Retkikuntamme kolmas jäsen, lapinreissulta jo tuttu Markus odotti minua ja Arttua sovitussa paikassa ja kamojen siirtämisen jälkeen lähdimme kohti Kustavia jossa oli tarkoitus mennä käymään kaupassa. Nettisivun vakuutteluista huolimatta paikallinen osuuskauppa pysyi suljettuna ja vaihtoehdoksimme jäi lähteä kohti Enklingeä toivoen että paikallinen kauppias olisi saarella.

Hyvissä ajoin lähdille ajamaan kohti Vuosnaista josta yhden lossimatkan jälkeen alkaisi oikea laivamatka kohti Ahvenanmaata. Satamassa otimmekin ensituntuman kalastukseen vaikka silakat jotka parveilivat rannassa olivatkin liian pieniä hauenpyyntiin viritetyille vieheillemme. Hetken kuluttua istuimme mukavasti laivan kahvilassa ja matkasimme kohti Åvaa.

Åvassa laiva purki pikaisesti lastinsa maihin ja seurasi 30 minuutin ja 30km pikataival seuraavalle laivalle. Yritimme vielä pikaisesti metsästää kauppaa ja mahdollisesti pankkiautomaattia muistamatta ettei moista värkkiä ole saaristossa laisinkaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa Enklingeen menevään laivaan ja istuimme jälleen kahvilaravintolaan odottelemaan. Matkalla maistui lihapullat muusilla. Alkuiltapäivästä saavuimme lopulta päämääräämme: Enklingen pienelle saarelle keskelle Ahvenanmerta.

Ihmeen kaupalla paikallinen kauppias oli paikalla ja vielä kauppa avoinna. Olemme tulleet tutuiksi jo aiemmilla reissulla ja jälleennäkeeminen oli miellyttävä kokemus molemmille. Juttua piisasi pitemmäksikin aikaa. Ostimme kasan ruokaa ja lähdimme kohti majapaikkaamme Norrbo Stugoria jossa Lotta ja Bo jo odottelivatkin meitä. Saimme käyttöömme hienolla merinäköalalle korkealla kallioiden päällä olevan mökin ja astuimme taloksi.

Kalaan poltti kovasti päästä mutta väsymys painoi jo silmää. Kävimme kuitenkin venevalkaman takana heittelemässä kokeeksi muutamia heittoja siltä varalta että kivien ja levien seassa möllöttäisi haukienpulikka. Turha oli toivo, siirryimmekin iltapalalle. Arttu vetäytyi yöpuulle ja minä taas Markuksen kanssa parantelin maailmaan hieman puolelle yölle. Samalla hiomme merikortin kanssa vähän strategiaa tuleville päiville. Jos olisi tyyntä menisimme heti aamusta kohti läntistä rantaa ja menisimme katsastamaan meritaimen paikat. Lopulta uni voitti...

Ennakko: Kalastusreissua Ahvenanmaalle

Ahvenanmaan pohjoisessa ulkosaaristossa tuli käytyä syyskalassa Markuksen ja Artun kanssa. Viikon reissu piti sisällään monellaista koettavaa ja nähtävää lämpimästä lähes kesäisestä säästä kovaan myrskyyn sekä isoista hauenmöllyköistä pieniin kolmipiikkeihin.

Reissusta tulee kunnon reissuraportti alkuviikon aikana sekä video kunhan saan ensin sen edioitua...

Se parempi kaalilaatikko...

Iski kaalilaatikon himo ja siitähän selviää tekemällä sellaista...

Tykötarpeet ovat:

Jauhelihaa vajaa puolkiloa, riisiä tai riisiohraa n. puolikiloa, lihalientä noin puoli litraa ja riittävästi kaalia, itse laitoin puolikkaan valkokaalin ja puolikkaan punakaalin. Lisäksi porkkanaa, sipulia, maisteita (mm. basilika käy tai oragaano mutta vähintään pippuria. Rohkeimmat voi lisätä reilusti chiliä) jne...

Ensin jauhelihan pannulle, perään kaalit ja muut kasvikset. Parikytä minuuttia paistelua ja samalla riisiohra sekä lihaliemi valmistuu toisella levyllä. Lisää jossakin vaiheessa kun kaalit alkavat irroittamaan nestettä sellainen reilu loraus (ruokalusikallinen) siirappia...

Kun kaalit ovat hautuneet pehmeiksi niin koko hoito uunivuokaan ja perään riisiohra ja lopuksi päälle lihaliemi. Noin tunniksi uuniin 175-200C riittää, välillä voi vähän sekoitella ettei tummu liikaa

Lisäksihän tuo annos suorastaan huutaa puolukkahilloa, eli kourallinen puolukoita ja kouranpohja sokeria... Helppoa ja sitäkin parempaa ruokaa... Nyt on taas useammaksi päiväksi ruokahuolto hoidettu...

Syksyinen Porkkalanniemen retki

Porkkalanniemeen on ollut suunnitelmissa tehdä retki jo useamman kuukauden ajan ja kun tuli nk. kotiviikonloppu emmekä lähteneet Nastolaan niin ajattelimme että nyt olisi hyvä mahdollisuus lähteä toteuttamaan tämäkin haave. Auto alle, kalastus välineet mukaan ja kohti Kirkkonummea jossa perinteisesti Porkkalan reissullamme olemme käyneet kaupassa.

Kaupasta tarttui mukaan runsaanlainen piknik-varustus kuten grillimakkaraa (sitä b-luokan oikeaa), juustoja, hedelmiä, jugurttia, pikkusuolaista ja tottakai purkki punaviiniä. Viiniksi valikoitui helpon kuljetettavuudenkin takia 1l pahvipönttö ja koska kaupasta tuli ostettua mukaan espanjalaista juustoa niin Lobetia Tempranillo Syrah oli aika luonnollinen valinta.

Kaupan jälkeen suoritimme kunniakierrokson Kirkkonummen keskustassa, tämänkin oli jo perinteinen koska tienvarsikaupan liikennejärjestelyt ovat Keravalaiselle liikaa. Mutta liikenneympyrästä pääsille lopulta kohti porkkalanniemeä ja retkipaikkaa.

Heiti Porkkalan puolella pelloilla tuli vastaan metsäkauriita, peltomaisema oli kaunis ja syksyinen. Ajelimme mutkaista tietä kohti Lähteelän ulkoilualuetta jonne saavuttuamme aloitimme tavaroiden pakkaamisen kuljetuskuntoon.

Parkkipaikalta tulee noin 1,5km kävelymatka Lähteelän ulkoilualueelle jossa löytyy hyvät grillipaikat, vessat, telttailumahdollisuudet sekä iso vierasvenesatama. Rannoilta on myöm kohtalaisen helppoa kalastaa. Edelleen perinteiden mukaisesti aloimme laittamaan ruokaa heti perille päästyämme.

 Lounaan jälkeen lähdimme etsimään kalapaikkaa. Rannat ovat kohtalaisen matalia ja kivikkoisia mutta onneksi muutama hyvä paikka kalastukseen löytyi. Kalat vaan tuntuivat olevan kokonaan kadoksissa.

Parin tunnin kalastuksen jälkeen tulos oli ettei edes yhtään tärppiä ollut saatu. Vanhempi pariskunta oli laiturilla pohjaongen kanssa ja siihen tuntui kala tarttuvan. Arttu kiinnostui hänelle uudesta kalalajista ja saikin lopulta pari lahnaa itselleen. Ensi kerralla itää kyllä ottaa myös pohjaonkivälineet mukaan

Illan hämärtyessä lähdimme kävelemään kohti autoa. Retkipäivä oli onnistunut vaikka omiin vapoihimme ei kala käynytkään.

Nastolan vesien syväluotaus

Reissu 1. Jätkien kanssa hifistelemässä ...

Elokuun lopulla pääsimme lähteä kunnolla tutkimaan mitä Nastolan Kukkaset ovat pinnan alle piilottaneet. Ensin soutuvene kausipaikalta veneenlaskupaikalle, siellä perään moottori ja lopulta vielä kaikuluotain. Kolme vapaa ja muutama tölkki olutta. (Vesilläolo ja juopuminenhan ei kuulu yhteen).

Lähdimme puolen päivän aikaan Nastolan kirkonpuoleisesta rannasta ja suuntasimme kohti Pajulahtea. Heti päästyämme matalasta poukamasta alkoi kaiku näyttämään sellaisia syvyyksiä että veditte vaaput veneeseen ja lisäsimme reilulla kädellä painoa. Pohja kumpuili 5-10m syvyydessä kunnes Pajulahden kohdalla tuntui että koko järven pohja katosi altamme. Mittarissa näkyi 28 metrisä , välillä 30 metriä, isoja kaloja jossain 20 metrissä mutta meidän vieheemme metivät varmaan reilusti 10 metriä niistä yli. Muutama matalampi kohta järven pohjoispäässä löytyi mutta pääosin syvyyden olivat yli kymmenen metriä. Vettä kyllä järvessä riitti.

Kahden tunnin ajelun jälkeen totesimme että tyhjän päällä vetäminen ei kannata, satunnaiset kalat kaiun ruudulla eivät kuitenkään osuneet vaappuihin ja vavat pyysivät tyhjää. Joten suuntasimme kapean salmen läpi pienemmälle kukkasjärvelle. Kaloja näkyi mutta vieheemme eivät kiinnostaneet. Reilun tunnin veden jälkeen palasimme isokukkasen puolelle edelleen ilman tärppiä.

Söimme eväitä ja jatkoimme järven eteläpäätyyn. Mielessä kävi jo että nyt meni munat pataan ja vähän epäilimme että päivä oli liian lämmin ja ajankohta turhan aikainen (keskipäivä) kalan pyytämiseen kunnes uimarannan jälkeen pamahti.

Hauki se on, sen tunsi heti. Ei kovin iso mutta onhan sekin jotain. No niin nyt tulee, otappa haavia alle. Kas onhan se isompi kuin miltä se tuntui mutta ei varmaan ole puolta kiloa. Koukut irti pihdeillä ja mokoma penikka takaisin kasvamaan. Eiköhän tämä ole nyt nähnyt. Pakollinen kalakin oli saatu. Siirryimme Kangaslammen täyden palvelun leirintäkeskukseen saunomaan ja grillaamaan porsaan filettä.

Reissun tärkein anti oli kuitenkin että nyt järvestä on selkeä kuva, missä on vettä ja missä taas matalaa. Seuraavalla reissulla osaa jo kohdistaa paremmin mihin suuntaa veneensä.

Reissu 2: Ahventa perholla kukkaselta...

Kukkasjärvien välissä on kapea salmi, käytännössä se on pengertä jonta pitkin kulkee tie Pajulahteen. Vedet virtaavat lopulta muutaman metrin leveästä siltarummusta josta nyt juuri ja juuri mahtuu soutuveneellä läpi.

Paikka on kuin tehty ahvenen kalastukseen koska sillan alle muodostuu virtausta. Melkeen joka kerta kun autolla ajaa sillan yli, näkee rummun vieressä kalastajia onkeineen tai virveleineen. Päätimme perheen kanssa kokeilla paikkaa.

Lissu ja Arttu ottivat perinteiset jigi/lippa-vavat ja minä taas perhokepin. Päähän laitoin kalajäljitelmän, hieman tinseli-tyyppisen, perhon. Muutaman heiton jälkeen pieni ahven napsahti perhoon. Pahaksi onneksi kala oli saanut koukkun kiduksiinsa eikä siinä ollut enää eläjäksi. Eikun uutta pyyntiä, hetken heittelyn jälkeen nappasi jo isompi kala. Alle 100g, ei taida olla edes 50g... no onhan tuossa jo tuo yksi, jos tästä nyt ottaisi. Arttu siirtyy samalla siltaa pitkin minun puolelleni kun huomaa että kalaa tulee.

Takaisin perhoa veteen, ja taas on kala kiinni... Onpas nälkäisiä mutta pahuksen pieniä. Samaa kasaan, kyllä näistä fileet saa kun tarkkaan leikkaa. Ja taas on kala perhossa, sisaruksia taitavat olla kun ovat niin samaa sarjaa kaikessa suhteessa.

Reilun tunnin onkimisen jälkeen oli paistikalat rannalla. Virveliin ei ottanneet vaikka mitä tarjosi. Mutta perho kelpasi mukavasti.

Kangaslammella siivosin kalat, vedin fileiksi ja paistelin uusien perunoiden kanssa. Kyllä taas kelpasi vaikka olin kesällä tottunut vähän isompiin ahveniin.

REISSU 3: Syvänteen reunalla rantahaukia kiusaamassa

Lähdimme syyskuisena aamuna kokeilemaan juuri ostamaani vapaa Kukkasen eteläisen rannan syvänteen kohdalle. Syvänne on mukavassa paikassa, heti rannassa ja sinne pääsee jalan veneenlaskupaikalta. Mukaan pari olutta ja sopiva määrä vieheitä. Kaislikon kohdalla molskahti hauki rannasta karkuun, kalaa ainakin on....

Istuimme perheen kanssa kallioille ja alkoille heittelemään. Pohjoiseen päin ranta oli muutaman metrin matala kunnes putosi lähes pohjattomaksi montuksi. Kaiulla oltiin saatu 8m lukemia heti rannan tuntumasta. Länteen päin taas ranta putosi suoraan syvyyteen. Kyllä luulisi että kalaa on. Pinnassa kävi kova kuhina, pientä särkikalaa varmaan mutta jotain ne säikkyivät...

Hiljaista oli kuitenkin... ei kelvanneet eväät tällä kertaa ja lähdimme takaisin päin kävelemään. Jätin yhden vavan vielä käteen koska tullessani syväteellä huomasin paikan josta voisi ehkä heittää. Virittelin jerkin ihan huvikseni, jos sattuisi että olisi isompi mamma rannassa kotona. Pari heittoa ilman tulosta kunnes vapa taipui. Ei mennyt munat pataan nyt... Näin kalan mutta ihmettelin että onpas vahva noin pieneksi pulikaksi. Ei taida olla edes puolta kiloa. Pari minuuttia piti taivutella kalaa kaislikosta pois, onneksi oli ottanut jerkin suuhunsa kokonaan ja sain pulikan lopulta rantaan. Eihän nämä nyt niin pieni ollutkaan, kyllähän tämä yli puolikas on varmaan, näytti vedessä vaan niin rääpäleeltä. Eikun pappia päähän, tästä tehdään fileet.

Hauki kylmään suolan kanssa ja saunomaan. Tyytyväinen mieli, kalaa tuli. Seuraavana aamuna aamupalalla vetäisin fileet irti, leikkasin "anopinpalan" sivuun ja laitoin  korppujauhot fileiden päälle. Pikaisesti pannulla ja siinä hyvä. Leivän päällä lisäksi suppilovahverokanntarellisipuli-paistosta. Kyllä taas kelpasi kunnes ... Perkule, se anopinpala on näemmä päätynyt pannulle. Syljin piiloruotoja suusta joka palasella. Ei tämä pitää ottaa pois. Ensi kerralla laitan kyllä sen palan suoraan roskiin tai syötän naapurin kissalle...

Haukimettiä eteläisessä saaristossa

Lapinkaipuun unohtamiseksi on syytä keksiä jotain korviketoimintaa ajaksi joka pitää viettää täällä eteläisessä Suomessa. Viime viikkojen aikana on kalastusreissusta käynyt kiittäminen hyviä tuttaviani joiden veneille on päässyt onneaan yrittämään.

Espoon saariston suojista on noussut mukavasti haukia. Vaatimaton haukienkkakin on parantunut syyskesän aikana.

Sipoon saaristosta ei jäänyt kotiinviemiseksi kalaa mutta hyvä mieli ja upea reissu korvaavat kyllä saaliin puuttumisen. Tällä kertaa oli perhenkin mukana

Mutta viimeisin reissu tässä oli kaikkien aikojen paras... Ensiheitosta lähtien kalaa tuli tasaisesti alkuilta kunnes lopulta syönti rauhoittui. Haukia tuli kahteen kalamieheen noin 10kg. Tässä vähän parhaita paloja...

15 minuutin jälkeen näytti tältä...

Lisää tuli tasaisesti ja kokokin oli hyvä n. 2kg luokkaa

Kerrankin kalaa riitti :-)

Haukipullathan tuosta määrästä piti vääntää ja hyviä niistä tulikin...

Vetten Viljaa Vuontisjärveltä

Tänä vuonna kun kuvauskalusto meni vaihtoon, päätin lähestyä kuvaamiseen vähän toisesta näkökulmasta. Kuvasin vain yhden tarinan ja yhden matkan ja senkin niin että mietin ennakolta mitä kuvaan. Melko pian kohteeksi valikoitu siiansoutaminen Vuontisjärveltä.

Kuvaus: Allekirjoittanut ja Markus Mikkola
Alkutunnari, editonti, nettiinvienti yms...: Allekirjoittanut

Mukana siis olivat: kirjoittaja itse, Arttu Kauppi ja Markus Mikkola

Siian soutamista

Tunturien sylissä, kaukana pohjoisessa on järvi, täynnä oikeaa lapinkalaa. Pallaksesta noin 30km pohjoiseen, Raattaman kylän jälkeen on yksi monista Vuontisjärvistä ja tämä "vuontinen" on tunnettu erityisesti kalaisuudestaa ja isokokoisista siioista.

Jo viime vuonna järvi antai maistiaiset kun olimme perheen kanssa yhdessä viikon verran kalastelemassa ja retkeilemässä alueella.

Joten nälkä oli kova kun kesäkuun viimeinen päivä saavuimme äijäporukassa matkamme pääkohteeseen. Vaunun saimme Kyrön Loman alueelle parkkiin vesisateisessa säässä. Ja heti aloimme hiomaan strategiaamme: ensin muutama päivä levätään ja käydä Kapsalla, sitten käymme akvaariolla tyhjentämässä pajatson ja sitten loppuviikosta soutamaan.

Sirkan Levimarketista saimme onkimatoja jotka osoittautuivat hyväksi hankinnaksi akvaarion suhteen. Akvaariosta olen aemminkin kertonut mutta kerrataan vielä paikka. Vuontisjärvestä laskee kirkasvetinen Välijoki Saivojärveen ja joki on hyvin mutkainen. Mutkat ovat syviä ja niissä on hyvin runsaasti ahvenia. Reunalta voi varoen kurkistaa "akvaarioon" ja nähdä onko ketään kotona vai ei.

Mato-onget kantoon ja kantoon ja kohti akvaariota. Ahvenet oli kotona ja niitä oli paljon. Yksi varmaan lähemmäs puolikiloinen makasi heinikon katveessa mutta ei käynyt pyydykseen. Kokeilimme useita eri syöttejä, kalansilmä kelpasi tälle jätille mutta ei niin hyvin että olisimme koukuun sen saaneet. Mutta kuitenkin saimme iltapalatarpeiksi 7 mukavan kokoista ahventa. Iso abbura jäi odottamaan

Seuraavina päivinä keskityimme soutamaan siikaa Vuontisjärvestä. Joka reissulla veden viljaa kertyi omiin tarpeisiin ja usein piti tulla pois kesken koska kalaa tuli ihan riittämiin. Siika on vähän vaikea kala vaapulla pyydettynä koska koukkuja on todella vaikea saada irti eli jos kala tulee, se päätyy myös pataan.

Itse sain pääosin vain pieniä, n. 20-30cm siikoja mutta poika pamautti kunnolla 38cm kalalla

Viikon soutamisen jälkeen seurueeseemme liitty Markus ja jatkoimme kolmikkona kalastustä edelleen äijäporukassa. Soutureissut tuottivat yleensä noiin 3-4kg kalaa per reissu. Siikoja yleensä n. kilo, ahvenia kaksi ja loput haukea.

Kerrankin oli sellainen kalareissu ettei kotiintullessa tarvitse keksiä kalajuttuja vaan voi näyttää kuvat että kalaa oikeasti tuli. Pojalle oli myös hienoa että kalaa tuli ja mielenkiinto pysyi yllä. Pojasta kasvoikin reissun aikana todellinen kalamies ja haukispesialisti joka kaivoi "vihernieriä" joka kolosta.

Vuontisjärveä (Pallas/Raattama/Kyrö) voin suositella kaikille hyvänä ja kalaisena järvenä jossa on paljon siikaa ja todellan isoa ahventa

Yleensä parin tunnin lenkki riitti ja saaliskiintiö oli täysi siltä erää. Kala pysyy tuoreempana vedessä elävänä kuin kalastajan pakastimessa ja kun sitä kalaa on, sitä myös saa. Ottipelinä käy pienet vaaput kuten seniorivaappu sekä erittäin tarkat ahvenjäljitelmät. Perhokin toimii varmasti. Kala tuntui käyvän väristä välittämättä mutta papukaija- ja ahvenvärit tuntuivat toimivan parhaiten.

Järvi itse on henkeasalpaavissa maisemissa tunturin juurella. Ja siellä soutaminen on mykistävä kokemus.

Ja vedenviljaa riittää...