Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 4

Aamu oli tyyni, söimme tapamme mukaan tukevan aamiaisen joka piti sisällään paahtoleipää, kananmunaa ja pekonia. Iso kuppi kahvia ja satsikuppi päälle. Tänään on jälleen meripäivä, lähdemme etsimään meritaimenta lähistön kalliorantojen rakkoleväviidakoista.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti merta. Kaksitahtinen alkoi papattamaan kuin teinivuosien mopedi ja kävimme ensin katsastamassa läheisen lahden pohjukan haukien varalta. Täysin kuollutta, ei kalan kalaa. Vesi oli jälleen niin kirkasta että kalat olisi nähnyt. Jatkoimme kohti ulkomeren reunaa saaren rantoja mukaillen. Pysähtyimme heittelemään pariin hyvään tyrskykohtaan mutta kala ei ollut kotona tai sitten tarjonta ei kelvannut. Sää oli kyllä jälleen kaunis mutta tällä kertaa pilvisempi joka tarjosi vähän enemmän toivoa kalasta.

Siirryimme saaren itäpuolelle etsimään kaloja. Pientä silakkaa olikin liikenteessä mutta vaikka miten etsimme, ei jalokalaa näkynyt. Aamupäivä alkoi vaihtumaan keskipäiväksi, nälkäkin alkoi vaivaamaan. Ajoimme rantaan ja menimme laittamaan ruokaa. Päivänokoset ja uusi yritys.

Alkuillasta viimeinenkin tuulenvire oli loppunut, lähiniemen edessä kuhisi, välillä pamahti oikein kunnolla. Päiväunet loppuivat kuin seinään, siellä on muuten taimenta ja paljon. Vene alle ja varoen kohti kaloja, koko ranta tuntui olevan yhtä tuikkia, pari varovaista heittoa ja nyt on jotain kiinni... Ei kyllä ole kovin iso mutta... Hei täältähän tulee silakka... Silakka veneeseen ja heittelyn jatkamista, kohta pamahti jo lujemmin... Pieni on tämäkin mutta tämä on taimen kyllä...

Noin 20cm meritaimen oli erehtynyt s-mutkaan... Takaisin kasvamaan ja uutta putkeen... Kohta oli Markuksen vuoro. Ensin yksi pieni ja sitten jo ihan kelpo kokoinen, lähes 30cm taimen

Siirryimme pitkin rantaa tuikkien mukana, välillä tarjontaan kävi käsiksi kunnon mittakala mutta parin sekunnin jälkeen todettiin että tuli ja meni. Hetkittäin veneenseen nousi 20cm:siä mutta sitä isoa, ei sitten millään, tärpeistä huolimatta.

Ilta alkoi hämärää, veneeseen asti oli tullut puolentusinaa kalaa joista isoin oli noin kolmikymppinen. Lähdimme tyytyväisinä mökille, tänään tuli tullut kalaa ja hauskaa oli ollut. Harmittamaan jäi vain se että perhovehkeet jätettiin rannalle, voisi voinut olla saumat...

Perjantaiaamuun herättiin ikkunoiden paukkuessa ja talon natistessä liitoksistaan. Ahvenanmerellä oli noussut myrsky. Merelle ei ollut asiaa. Edellisen illan tyynit vedet olivat pelkkä muisto ja vesi löi kallioita vasten nostaen metrien korkuisia pärskeitä. 

Lähdimme ostosmatkalle Kumlingeen: makkaraa ja olutta sekä parin päivän eväät. Pitelimme myrskyä katsellen vaahtopäistä merta ja samoillen lähimaastossa. Illalla pilvettömän tähtitaivaan ja kuutamon alla viritimme kamerat ja kuvasimme kuutamon valossa venevalkamaa.

Sääennustus lupasi samanlaista keliä lauantaillekin eli päätimme lähteä tyynen puolelta etsimään kalastuspaikkoja rannalta käsin.