Keskiviikkoaamu valkeni kauniina, tuulikin oli laantunut sopivasti mahdollistaen sovitun retken ulkomeren reunalle, luonnonkauniille Yxskärin saarelle. Paikallisoppaamme Bo valitsi veneeksi isomman pulpettiveneen jolla sitten lähdimme ajamaan n. 30 minuutin ja 15km merimatkaa. Aurinko paistoi kauniisti, ajoimme kapeaan salmeen johon jätimme veneen, kallioisen saaren sisällä on useita "lampareita" jotka olivat haukien lempipaikkoja.
Aloitimme kalastuksen tuulen alapuolelta, Markus lähti kiertämään pohjoisen kautta kun minä, Arttu ja Bo jäimme kalastamaan kapeaan salmeen ja sen takana olevaan lampareeseen. Hetken päästä Bo merkkasikin pari pientä haukea mutta eivät olleet syöntipäällä. Seurasivat jerkkiä vaan haluttomasti. Puolen tunnin tyhjän pyynnin jälkeen vaihdomme paikkaa tuulen puolelle.
Kuva: Markus
Kävelimme kallioilla lähes mielikuvistusmaailman näköisessä paikassa. Aurinko paistoi kirkkaasti, meri loisti sinisenä ja lisäksi ison hauen polttivat mielessä. Muutaman sadan metrin jälkeen olimme tuulen puolella ja pienessä lahdessä jossa muutaman heiton jälkeen alkoi tapahtumaan.
Bo väsytteli pientä hauenpulikkaa rantakallioilla. Vajaa kiloinen, otetaan soppakalaksi jos haavoittuu pahasti. Arttu ryntäsi heti paikalle, samalla Bo väsytteli jo toista kalaansa, Arttu sai vavan ja kelasi toisen vajaa kiloisen hauen rantakiville. Menköön takaisin kasvamaan, pari putkua ja kala oli takaisin meressä. Merkkasin Markukselle yhden haen, jostain syystä täyskeltainen jerkki ei ollut hauen mieleen mutta Markuksen kumikala oli vastustamaton ja sopiva soppakala taas rantaan. Vaihdoin jerkkiä, keltainen edelleen mutta punaista leuanalla ja selvät raidat. Parin heiton jälkeen isku, kirkkaassa vedessä näin kalan mutta olin liian myöhässä vastaiskussa. Uusi heitto, taas kala iskee mutta en ehdi kunnes kolmannella kerralla pamahtaa. Nyt on jo ihan kivan kokoinen... Lisää soppakalaa, Arttu ja Bo nostevat hetken päästä parikiloisen jolloin Markus päättää vaihtaa Jerkkiin.
Täysikeltainen joka ei minun tarjoamana kelvannut, olikin Markukselle ottipeli. Muutaman heiton jälkeen rulla alkoi laulamaan. "Nyt on iso..." kuului kallioselta rannalta. Hauki veti komean loikan ja näytti koko komeutensa. Lähellä metriä on, varoen nyt otat sen... Kala väsyi vähin erin ja juuri kun se oli käden ulottuvilla niin *naps*, peruke oli liian lyhyt, hauki sulki suunsa ja siimat poikki. Umpiväsynyt rantatorpeedo jää makamaan n. 1,5m päähän rannasta, Markus viellä yritti heittää pinnassa olevaa kalaa kivellä mutta ei... Mennyt mikä mennyt... Ei olisi uskonut että peruke jää vajaaksi, isosuinen otus...
Hieman harmissamme ison kalan menettämisestä lähdimme kotimatkalle. Mukaan tuli kuitekin n. 5kg haukea jotka laitoimme mökillä pakkaseen ja tuomme lopulta mantereen puolelle. Haukipullien tekoon. Mätiäkin saimme talteen melkeen desin eli herrojen herkkua olisi tarjolla. Paikka oli upea, sinne on päästävä uudelleen jossakin vaiheessa.
Ruuan laittoon ja iltatoimille, sauna lämpimäksi... Arttu nukkumaan ja Markuksen kanssa taas maailmaan parantamaan. Pahus että oli hyvä kokoinen kala kiinni, huomenna pidemmät perukkeet kyläkaupasta... Itse totesin ettei ilman tappioita minunkaan reissu, heittoperho ja Artun hanskat olivat jääneet siististi rantakiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti