Aina ei päästä pohjoiseen asti mutta kalastaa voi onneksi muuallakin

Juhannuksen alusviikko kesällä 2015, Golfin käytetty useampaan kertaan huollossa ja kovasti vaakutettiin kaiken olevan kunnossa. Vaunu auton perään ja menoksi.

Pyhäsalmen johdalla epäilyksen vahvistuvat: konehuoneen puolelta kuuluu rahinaa. Radiota isomalle ja Ouluun tutkimaan asiaa tarkemmin. Pikainen analyysi: Vaihdelaatikko! No, ei kun loota irti ja osia hommaamaan, ensin laakerit ja tiivisteet. Lopulta myös hammasrattaita ja neulalaakereita. Lopputulos oli vaunua vetävä kokonaisuus mutta luotto saksalaiseen laatutyöhon meni ettei lappiin enää ollut uskallusta eikä asiaa. Alkoi kesäloman uudelleenkasaaminen...

Oulusta saimme auton lainaksi ja suuntasimme kohti Pyhäntää. Isolamujärvellä oli tullut lapsuuden kesät ja hiihtolomat vietettyä eli kohde oli tuttu samoin mökki jota olin ollut itse lapsena ensimäisenä palkallisena kesätyönä rakentamassa. Loma voi viimein alkaa...

Kesäkuun sää oli normaali, vettä satoi ja oli kylmää. Kala söi huonosti mutta iski onneksi ärsykkeesseen. Ensimäistä kertaa laiturilta sai melkeen joka päivä isompia haukia laiturille ja välillä pientä ahventa.

Artulle reissu Pyhännän mökille oli toiveiden täyttymys: kalaa tuli ja sai itse kalastaa niin paljon kuin halusi. Pelastusliivit vaan päälle ja lauturille, satoi tai siis pääasiallisesti satoi eikä paistanut :)

Muutamana kauniina päivänä kävimme vetouistelemassa isolamujärven pohjois-osissa sekä lamujoella joka on tunnettu isoista hauistaan. Taisi olla suomenennätyskalakin pitkään lamujoelta saatuna.

Kun tarpeeksi kalastaa niin kyllä se isompi kala kohdelle sattuu. Jälleen saamamiehenä oli Arttu joka koukutti ison vihernieriän laiturilta. Fileiksi vaan ja pannuun paistumaan

Lopulta Golfin laatikon remontti valmistui ja pääsimme jatkamaan vaunun kanssa matkaa kohti pohjoista, päätimme käydä mutkan Ranualla jossa vietimmekin vajaan viikon leirielämää eläintarhan leirintäalueella. Vetoautomme totesimme tässäkin vaiheessa olevan siinä kunnossa että emme uskaltaneet enää lähteä jatkamaan pidemmälle pohjoiseen vaan käännyimme kohti etelää Ranualta. Suuntasimme Kiiminkijoella kalastamaan.

Teimme leirin Vuoton Joutseneen viikoksi, ostimme luvat ja lähdimme tutustumaan paikallisiin paikkoihin. Vesi oli jatkuvan sateen vuoksi niin korkealla ettei kala ollut ottipäällä. Pari komeaa hopeakylkeä silti näimme hyppäävän joessa. Kalastelun lomassa tulistelimme upeissa maisemissa pohjoispohjanmaan erämaissa.

Kylmä kesä vaati lämmikkeensä ja pian totesin että laivalta ennakkoon hankittu Stroh 80% ja Minttu 40% olivat laatuostos.

Kiiminkijoen reissulla kertyi kovasti kokemusta mutta kalat jäivät saamatta, suuntasimme vielä hetkeksi Oulun seudulle jatkamaan auton huoltamista ennen siirtymistä kohti eteläsuomea. Vietimme rantalomaa Kellon rannoilla, sää oli vähän lämmennyt heinäkuun puolelle siirryttäessä ja rohkaimmat uskalsivat jo uimaankin

Eteläänpäin mentäessä ensimäinen pysähdys oli yläsavossa Salahmijärvellä. Leirin teimme heti järven rantaan, veneet alle ja kalaan. Kovasti oli huonolla syönnille mutta muutama hauki silti tarttui. Kaunis luonnontilainen järvi. Jälkeenpäin sain kuulla kalastaneeni täysin väärässä paikassa eli tulevana kesänä pitää palata pelipaikoilla ja mennä koittamaan uudelleen jospa Salahmin taita murtuisi...

Karavaani jatkoi kohti Kuopiota ja kalastushommat päätettiin unohtaa vähäksi aikaa. Golfi juonitteli edelleen ja totesimme että pääasia on selvitä etelään ja alkaa pohtimaan uuden veturin hankkimista.

Reissu on erinlainen kuin oli suunniteltu, auton kanssa ilmenneet ongelmat sulkivat pohjoisen reissun pois vaihtoehdoista mutta saimme silti kasaan hienon kalastusreissun lamujärvelle, kiiminkijoelle ja salahmijärvelle. Lisäksi löysimme paljon uusia paikkoja joissa tulee vierailla tulevina kesinä pohjoiseen mentäessä.

Kiitoksen vielä Merja(äidille) ja Pertille avusta auton kanssa!

Jouluoluet 2014 - Criminally bad Elf

On oluita johon palaa joku vuosi uudelleen, Ridgeway Brewing Criminally Bad Elf on yksi niistä joita tulee vain joka joulu ostaa.

Laatu on sama tuttu vaikka vuosikerta on eri. Panimo on taas onnistunut tuomaan maistuvan, vahvan, jopa viinimäisen oluen tänäkin vuonna markkinoille sellaisena kuin sen olutkansa sen haluaakin.

Vahva, yli 10% oluen tekeminen vaatii taitoa ja täman Ridgeway Brewing taitaa. Olut on moniuloitteinen ja vivahteikas mutta ei maistu alkoholille eikä oluen vahvuus häiritse (kuin ehkä kolmannen pullon jälkeen blogin kirjoittamista). Edelleen suositeltava olut jälkiruokaviinin korvaajaksi joulupyödässä!

Aiheesta lisää: http://kalavaanari.blogspot.fi/2013/12/jouluoluet-2013-criminally-bad-elf.html

Jouluolut-katsaus 2014: Belhaven Oat Malt Stout

Aloitetaan tämän vuoden katsaus jouluoluisiin poikkeuksellisesti oluella joka ei varsinaisesti ole jouluolut vaan erittäin tumma ja paksu stout.

Oluen väri on lähes musta, niin paksua ja täyteläistä ettei päivä paista läpi. Ja sehän lupaa hyvää. Maussa on havaittavissa tumman suklaan vivahde ja onhan oluessa alkon tuotekuvauksen mukaan käytetty suklaamaltaita joista aromi on peräisin. Olut on keskivahva, 7,0% mutta alkoholipitoisuus on enemmänkin korostamassa juoman makua kuin makuna itsessään. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen, ei liian hiilihappoinen kuiten stoutista tuleekin olettaa mutta silti hiilihapot tekevät piristävän vaikutuksen "tummaan" ja "paksuun" makumaailmaan.

Skotlannista ei kovin usein tule olutta eteen mutta tämän kerran kun skottiolutta pääsee nauttimaan, ei se petä! Erittäin laadukas kokonaisuus ja voisin melkeen suositella joulupöydän päälle jälkiruuaksi!

Alkon hinta oluelle on juuri ja juuri alle 3e joka vielä lisää tämän erinomaisen herkun omainaisuuksia: usein vastaavanlaisista oluista saa maksaa paljon enemmän. Melkeen vertaisin tätä Nogre O:n Dark Horizon edition 1. sarjaan, tässä on paljon samaa makua ja olemusta. Ei niin vahva mutta elementit ovat samat. Suosittelen lämpimästi!

Melkeen koko kesä kalassa

Karavaani suuntasi jälleen kesäkuun lopulla kohti pohjoisia kalavesiä. Tarkoitus oli enemmänkin kiertää jo hyväksi havaittuja kalapaikkoja ja samalla keskittyä isompiin kaloihin ja haluttuihin saaliskaloihin.

Alkukesän kylmät kelit olivat saaneet kalat passiiviseksi ja kun helteet iskivät eivät eväkkäät senkään vertaa innostuneet tarjoituista vieheistä. Alkumatka menikin yöttömän yön ihailuun.

Kilpisjärven reissu antoi toivoa säiden paranemisen suhteen. Saanan rinteillä kävimme katsastamassa millaista keliä oli jäämereltä päin tulossa.

Ja kun lopulta säät viilenivat, alkoi armoton kalastus...

Joka tuotti tottakai halutun lopputuloksen myös...

85cm ja noin 4kg. Siinä oli 7v kalamiehen haukienkka uusittu kerralla.

Kelpasi siitä tulilla kertoa muillekin.

Muuta saalista oli perinteiset ahvenet ja siiat. Uutena paikkana kävimme hellesään vielä vaivatessa katsomassa Aakenuksen Pyhäjärven jossa pitää käydä joskus paremmilla kuin +29C asteen keleillä

Reissuraportti: Aakenuksen Pyhäjärvi

Aakenuksen Pyhäjärvi oli nimenä kummitellut mielessäni siitä asti kun aloin lapin kalapaikkoihin tutustumaan. Varmaan parikymmentä kertaa olin sisällyttänyt sen pohjoisen reissun suunnitelmaan ja yhtä monta kertaa se oli jäänyt käymättä. Alunperin tänä kesänä oli tarkoitus mennä laskemaan Kapsajoki kanootilla tai kumiveneellä mutta kun kylmän alkukesän päälle heitti säidenhaltia yli +30C helteen, ei ajatus hikisestä reissusta räkän keskellä tuntunut houkuttelevalta eikä kaivosmies Jimin ajatusta vaihtaa Kapsa Pyhäjärveen tarvinut paljoa miettiä.

Pakkasimme kamat kasaan Raattaman perusleiristä ja suutasimme Kittilään jossa oli tarkoitus tavata kalastusporukalla. Mukana oli meidän kalastuskunnan lisäksi Markus ja paikallisopas Jim. Huoltoasemalta haimme veneen avaimet ja airot (15e/vrk) ja lähdimme liikkeelle. Kittilästä ajelee Pyhäjärvelle vajaan tunnin verran ja pääosin matka kulkee upeissa tunturimaisemissa.

Aakenuksen Pyhäjärvellä on useita kotia sekä laavuja, myös autiotupa löytyy järven rannalta. Itse järvi on muutaman kilometrin mittainen eli kaikki alueen kohteet ovat lähellä, helposti saavutettavissa. Vene auttaa kalastusta mutta rannaltakin pääsee heittämään. Vettä riittää heti rannasta, sen huomasimme kun saavuimme pysäköintialueen rantaan. Rannassa oli noin pari metriä "matalaa vettä" kunnes pohja putosi heti useampaan metriin. Pohja kuitenkin näkyy helposti lähes 5-7 metriin asti veden kirkkauden takia.

Heti pysäköintipaikan läheisyydessa on ensimäinen laavu ja kota. Laavu oli vapaana joten otimme sen käyttöömme. Ehdimme juuri ja juuri kantaa tavarat paikoilleen kun Jim jo kiikutti ensimäistä saaliskalaa leirirannasta. Muutaman sadan gramman hauki oli ottanut vaappuun. Saatiin sentään ruokakala naureskeltiin. Laitoimme seurueen kahtia, toinen osa yritti veneen kanssa kun toinen puoli kierteli rantoja kaloja etsien. Taivas näytti synkältä ja kaukaa kumisi ukkosen ääni. Pyhäjärvenlaen takaa nousi lopulta vauhdilla ukonilma ja vetäytyimme tulille kotaan. Pohjoisen luonnon keskellä, tunturien rinteiden ympäröimällä ukkonen on sellainen luonnonnäytelmä ettei sitä voi verrata mihinkään. Kalliot ryskää ja taivas lyö tulta, kalamieskin väistää suosiolla luonnonvoimien edessä ja toivoo ettei kotaan nyt ainakaan Ukko nuolijaan syökse. Tunnin rymistelyn jälkeen rajuilma jatkoi matkaansa ja lämpötila oli laskenut +31C asteesta siedettävimpiin lukemiin. Lähdimme takaisin kalaan.

Pyhäjärvi on luonnonkauniilla paikalla tunturien ympäröimänä. Pitkä tunturijono jatkuu etelästä pohjoiseen alkaen Ylläkäseltä päätyen aina Hettaan asti. Ylläs näkyykin järven eteläpäästä ja kaiken kaikkiaan Pyhäjärvelle näkyy toistakymmentä tunturin puutonta keroa. Ensimäinen soutuvuoron saanut porukka oli karkuuttanut yhden kalan, taimenta, siikaa ja harjusta järvessä on mutta myös perinteistä ahventa ja haukea on tarjolla. Kalan syönti oli kuitenkin heikkoa poikkeuksellisten säiden takia. Keväällä oli ollut helteet, alkukesä taas hyvin kylmä ja nyt kerrasta taas ennätyshelteet. Kala ei ollut nälkäinen. Vaihdomme venevuoroa. Jimin kanssa soudimme matalikon ohi, siinä toivossa että jylkässä rinteessä olisi taimen etsimässä saalista. Ja sitten pamahti, kerran ja toisen ja irti... Samaa reittiä uudelleen takaisin mutta kalaa ei enää kiinnostanyt vaappu. Vaihdomme paikkaa mutta ilman tulosta. Siimaan sai laittaa syväälevyn tai reilusti painoa että pääsi edes lähelle pohjassa mahdollisesti juriavia kaloja. Mutta tulos oli yhtä heikko kuin aiemminkin: ei kiinnostusta.

Vahdinvaihto ja takaisin rannalle, pari epämääräistä tärppiä ja siinä koko illan saldo. Säät ei suosi kalamiestä tällä kertaa, kalat eivät vaan syö. Olimme tehneet leirin kodan lähistölle mutta aamuyön tunteina yöttömässä yössä ei kenellekään ollut kiire mihinkään. Tulet kotaan pitämään pahimmat hyttysen toitolla ja iltakahvin keittoon. Monopoliliikkeestä oli sattunut mukaan Itävaltalaista rommia ja sitä siemaillessa pohdimme seuraavan aamun suunnitelmaan: nukutaan niin pitkään kun pystyy helteen takia nukkumaan ja sitten katsotaan mitä tehdään.

Helle ei antanut nukkua pitkään. Itse heräsin muutaman epämääräisen tunnin jälkeen siihen että on kuuma ja luonto kutsuu. Puhaltelin kotaan tulet edellisillan hiiloksesta, join aamukahvit edelleen rommilla maustettuna ja lähdin kalaan. Aamu ei ollut iltaa parempi, kalat olivat kaikonneet pohjaan tai ruoka ei vaan kelvannut. Palasin kodalle ottamaan pienet nokoset korvaamaan lyhyitä yöunia. Lopulta auringon jo paistaessa korkealta alkoi muut seurueemme jäsenet kömpimään majapaikoistaan kodalle aamupalalle.

Uusi päivä oli yhtä tukalan kuuma kuin aikaisemmatkin. Helle ei helpottanut ja kalan syönti oli olematonta. Koko reissun saaliiksi jäi heti alussa saatu hauki mutta kokemuksena retki yöttömään yöhön kannattaa aina. Kalastuksessa on kyse paljon muustakin kuin siitä saaliin saamisesta.

Pakkasimme puolen päivän jälkeen kamat takaisin autoihin ja lähdimme Kittilän kautta kohti Raattaman perusleiriä. Oli taas aika levätä pari päivää ennen seuraavaa retkeä...

Perhopenkin äärestä Espoon vesille sekä Nukarinkosken kivikkoisiin ränneihin

Pitkän talven aikana on ehtinyt kuluttamaan aikaa perhopenkin ääressä. Vajaa kuukausi sitten vaihtui penkki uudempaan ja parempaa joka mahdollisti tarkemman ja paremman sitomisen opettelun.

Tyrskytaimenen lopetettua keskustassa on kantapaikaiseni perhomateriaalien ostamiseen tullut Ruoto joka toimii samoissa tiloissa kuin entinen tyrskytaimen. Valikoima on erittäin laaja ja hyvä.

Kesään mennään taas luottaen perusperhoihin: redtag-muunnokset, kuulapäät, larvat ja erinlaiset klinkit. Muutama streamer on myös ollut valikoimassa joilla toivotaan se iso harri nousevan Könkämäenosta ja Ounasjoelta.

Joakim ja Reijon kanssa käyvimme kevään ensimäisen Espoon suvisaariston kierroksen ja lopputuloksena on 5 ahventa ja yksi kuha.

 

Aamulla sitten kalat fileiksi ja voissa pannuun paistumaan. Kaveriksi uusia perunoita ja salaattia. Hyvin kelpasi. Tätä pitää saada kesällä lisää, vaikka joka päivä

Perhokalastuskausi avattiin kunnolla Nukarin koskella työkaverini Janin kanssa. Saldona oli viisi pohjaan jäänyttä perhoa ja yksi karkuutus. Keli oli hyvin märkä, vettä satoi ajoittain kaatamalla mutta silti saimme makkarat paistetuksi laavulla. Kalan syönti oli kyllä vähäistä eikä muutkaan kertoneet saaneensa kalaa lähipäivien aikana Nukarilta. 

Kausi on siis saatu käyntiin, kalaakin on saatu pannulle asti ja toiveet ovat kovat hyvästä kaudesta. Lapinreissu lähestyy ja toivessa on sen kunnollinen mittakalan saaminen perholla tänä vuonna. Yrityksestä ei ainakaan saa jäädä kiinni!

Kesän kalareissut lähestyy

Kesä alkaa painamaan päälle vaikka perhot ovat vielä sitomatta osin. Pitkä talvi on taas ollut aikaa miettiä kesän kalastuskohteita ja ajatukset alkavat olemaan kohta suunnitelmien toteuttamisvaiheessa.

Suunitelma on seuraava: Säistä riippuen heinäkuun alkuun joko käsivarteen tai Raattamaan. Jos käsivarressa on huonot säät, menemme Vuontisjärvelle ja Raattamaan kalastamaan siikaa ja ahventa. Käsivarren reissuun on valmistauduttu niin että sinne mennään joko vaunun kanssa tai ilman. Vaunun kanssa on tarkoitus käydä useammassakin paikassa Könkämäenolla mutta ilman vaunua reissu suuntautuu suoraan Ailakkajärvelle. Telttailua on siis luvassa joka tapauksessa.

Uutena kohteena olemme tässä suunnitelleen että käymme jollakin porukalla katsomassa Kalmakaltion.

Vielä pitää pinturit sitoa ja muutama streamer isompia väyliä varten.