Reissuraportti: Aakenuksen Pyhäjärvi

Aakenuksen Pyhäjärvi oli nimenä kummitellut mielessäni siitä asti kun aloin lapin kalapaikkoihin tutustumaan. Varmaan parikymmentä kertaa olin sisällyttänyt sen pohjoisen reissun suunnitelmaan ja yhtä monta kertaa se oli jäänyt käymättä. Alunperin tänä kesänä oli tarkoitus mennä laskemaan Kapsajoki kanootilla tai kumiveneellä mutta kun kylmän alkukesän päälle heitti säidenhaltia yli +30C helteen, ei ajatus hikisestä reissusta räkän keskellä tuntunut houkuttelevalta eikä kaivosmies Jimin ajatusta vaihtaa Kapsa Pyhäjärveen tarvinut paljoa miettiä.

Pakkasimme kamat kasaan Raattaman perusleiristä ja suutasimme Kittilään jossa oli tarkoitus tavata kalastusporukalla. Mukana oli meidän kalastuskunnan lisäksi Markus ja paikallisopas Jim. Huoltoasemalta haimme veneen avaimet ja airot (15e/vrk) ja lähdimme liikkeelle. Kittilästä ajelee Pyhäjärvelle vajaan tunnin verran ja pääosin matka kulkee upeissa tunturimaisemissa.

Aakenuksen Pyhäjärvellä on useita kotia sekä laavuja, myös autiotupa löytyy järven rannalta. Itse järvi on muutaman kilometrin mittainen eli kaikki alueen kohteet ovat lähellä, helposti saavutettavissa. Vene auttaa kalastusta mutta rannaltakin pääsee heittämään. Vettä riittää heti rannasta, sen huomasimme kun saavuimme pysäköintialueen rantaan. Rannassa oli noin pari metriä "matalaa vettä" kunnes pohja putosi heti useampaan metriin. Pohja kuitenkin näkyy helposti lähes 5-7 metriin asti veden kirkkauden takia.

Heti pysäköintipaikan läheisyydessa on ensimäinen laavu ja kota. Laavu oli vapaana joten otimme sen käyttöömme. Ehdimme juuri ja juuri kantaa tavarat paikoilleen kun Jim jo kiikutti ensimäistä saaliskalaa leirirannasta. Muutaman sadan gramman hauki oli ottanut vaappuun. Saatiin sentään ruokakala naureskeltiin. Laitoimme seurueen kahtia, toinen osa yritti veneen kanssa kun toinen puoli kierteli rantoja kaloja etsien. Taivas näytti synkältä ja kaukaa kumisi ukkosen ääni. Pyhäjärvenlaen takaa nousi lopulta vauhdilla ukonilma ja vetäytyimme tulille kotaan. Pohjoisen luonnon keskellä, tunturien rinteiden ympäröimällä ukkonen on sellainen luonnonnäytelmä ettei sitä voi verrata mihinkään. Kalliot ryskää ja taivas lyö tulta, kalamieskin väistää suosiolla luonnonvoimien edessä ja toivoo ettei kotaan nyt ainakaan Ukko nuolijaan syökse. Tunnin rymistelyn jälkeen rajuilma jatkoi matkaansa ja lämpötila oli laskenut +31C asteesta siedettävimpiin lukemiin. Lähdimme takaisin kalaan.

Pyhäjärvi on luonnonkauniilla paikalla tunturien ympäröimänä. Pitkä tunturijono jatkuu etelästä pohjoiseen alkaen Ylläkäseltä päätyen aina Hettaan asti. Ylläs näkyykin järven eteläpäästä ja kaiken kaikkiaan Pyhäjärvelle näkyy toistakymmentä tunturin puutonta keroa. Ensimäinen soutuvuoron saanut porukka oli karkuuttanut yhden kalan, taimenta, siikaa ja harjusta järvessä on mutta myös perinteistä ahventa ja haukea on tarjolla. Kalan syönti oli kuitenkin heikkoa poikkeuksellisten säiden takia. Keväällä oli ollut helteet, alkukesä taas hyvin kylmä ja nyt kerrasta taas ennätyshelteet. Kala ei ollut nälkäinen. Vaihdomme venevuoroa. Jimin kanssa soudimme matalikon ohi, siinä toivossa että jylkässä rinteessä olisi taimen etsimässä saalista. Ja sitten pamahti, kerran ja toisen ja irti... Samaa reittiä uudelleen takaisin mutta kalaa ei enää kiinnostanyt vaappu. Vaihdomme paikkaa mutta ilman tulosta. Siimaan sai laittaa syväälevyn tai reilusti painoa että pääsi edes lähelle pohjassa mahdollisesti juriavia kaloja. Mutta tulos oli yhtä heikko kuin aiemminkin: ei kiinnostusta.

Vahdinvaihto ja takaisin rannalle, pari epämääräistä tärppiä ja siinä koko illan saldo. Säät ei suosi kalamiestä tällä kertaa, kalat eivät vaan syö. Olimme tehneet leirin kodan lähistölle mutta aamuyön tunteina yöttömässä yössä ei kenellekään ollut kiire mihinkään. Tulet kotaan pitämään pahimmat hyttysen toitolla ja iltakahvin keittoon. Monopoliliikkeestä oli sattunut mukaan Itävaltalaista rommia ja sitä siemaillessa pohdimme seuraavan aamun suunnitelmaan: nukutaan niin pitkään kun pystyy helteen takia nukkumaan ja sitten katsotaan mitä tehdään.

Helle ei antanut nukkua pitkään. Itse heräsin muutaman epämääräisen tunnin jälkeen siihen että on kuuma ja luonto kutsuu. Puhaltelin kotaan tulet edellisillan hiiloksesta, join aamukahvit edelleen rommilla maustettuna ja lähdin kalaan. Aamu ei ollut iltaa parempi, kalat olivat kaikonneet pohjaan tai ruoka ei vaan kelvannut. Palasin kodalle ottamaan pienet nokoset korvaamaan lyhyitä yöunia. Lopulta auringon jo paistaessa korkealta alkoi muut seurueemme jäsenet kömpimään majapaikoistaan kodalle aamupalalle.

Uusi päivä oli yhtä tukalan kuuma kuin aikaisemmatkin. Helle ei helpottanut ja kalan syönti oli olematonta. Koko reissun saaliiksi jäi heti alussa saatu hauki mutta kokemuksena retki yöttömään yöhön kannattaa aina. Kalastuksessa on kyse paljon muustakin kuin siitä saaliin saamisesta.

Pakkasimme puolen päivän jälkeen kamat takaisin autoihin ja lähdimme Kittilän kautta kohti Raattaman perusleiriä. Oli taas aika levätä pari päivää ennen seuraavaa retkeä...