Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2:

Ensimäinen kalastuspäivä valkeni lähes tyynenä, yöllä oli ollut pakkasta ja veneen penkit olivat jäässä. Samoin laituri joka oli luistinrataakin pahempi käveltävä kumisaappailla. Saimme kuitenkin veneen vesillä ilman isompia kommelluksia.

Ajelimme hitaasti kuvankauniissa aamussa kaksitahtikoneen pulputtessa isohkon avoveneen perässä. Vähän pahalta vaikutti, oli liian kirkasta siis kalan suhteen mutta muuten oli koittamassa syksyn yksi kauneimmista päivistä.

Vedimme paria vaappua perässämme kokeeksi, kävimme katsomassa jokaisen poukaman että jos siellä olisi jokunen hauki nälkäisenä mutta kalat pysyivat piiloissaan. Siirryimme meritaimen paikoille karikkojen lähelle, annoimme aaltojen vielä venettä ja katselimme luonnonkaunista ulkosaaristoa. Ainoa joka koki painetta kalan saamisesta oli Arttu ja yritimme parhaamme mukaan selittää ettei ihan ole keli kohdallaan kalan suhteen.

Vaihdoimme paikkaa saaren itäpuolella, samalla katsastaen meritaimenpaikkoja. Kalat eivät olleen syöntituulella laisinkaan, useita parvia pieniä kaloja ui veneen alitse kirkkaassa merivedessä, vapaasti saivat uida, ei ollut petoja näkyvillä. Lopulta iltapäivästä palasimme takaisin tukikohtaamme syömään ja pohtimaan seuraavaa liikettä.

Sää osoitti merkkejä siitä että tuuli olisi nousemassa, päätimme lähteä lautalla käymään Kumlingen puolella katsastamassa olisiko siellä kauppa auki josta saisimme vähän täydennystä muonavarastoon. Reilun tunnin matkan jälkeen seisoimme pettyneinä kaupan ovella, maanantaisin klo 10-14, kello oli 14.30. Ei voinut mitään, ajelimme Kumlingen saaren päästä päähän ja katselimme maisemia. Tuuli tuntui yltyvän, vaikutti vähän siltä että iltakalaan ei päästäisi veneen kanssa.

Matkasimme takaisin lautalla Enklingeen, ostimme pari pakettia grillimakkaraa isäntäperheeltä ja siirrymme mökin lämpöön. Tuuli oli noussut ja iltakalaan ei ollut veneellä intoa vaikka iso ja merikelponen vene olisikin siihen pystynyt. Päädymme katsastamaan saunarannan kalliot ja totesimme ne todella liukkaiksi mutta vedensyvyydeltään rannan kalatuskelpoiseksi. Haukipelit kiinni ja heittämään. Puolen tunnin viskomisen jälkeen totesimme lahdenpohjan olen yksinkertaisesti tyhjän tai sitten kaloja ei nyt huvita tänään syöminen. Kunnes Markuksella pamahti vapa soimaan. Pieni mutta sisukas kala veti siimaa kunnolla ja ehdin jo ihmetellä moista käytöstä hauelta kunnes kala tuli kirkkaassa vedessä näkyviin: Meritaimen! Oli ottanut pyyntiin ja ärhäkästi pisti vastaan mutta kun kooltaan vielä vähän vaatimaton oli, ei voinut mitään kalastajan armottomalle kelalle. Kala rantaan ja kuvaan ja Arttu pääsi laskemaan moisen rääpäleen takaisin mereen...

Kaunis kala! Äkkiä takaisin kasvamaan ja muutaman vuoden päästä sitten uudelleen... Reissun ensikala oli saatu, siitä oli hyvä jatkaa. Tuuli yltyi ja vetäytyimme mökkiin paistamaan grillimakkaroita, yöpuulle, saunoimme. Markuksen kanssa paransimme maailmaan Artun jo nukkuessa. Taisi mennä jokunen lasi viiniä...

Seuraava aamu oli tuulinen. Olimme alustavasti sopineet että lähtisimme paikallisoppaanmme Bo:n kanssa kalaan ulkoluodoille mutta keli oli liian kova siihen reissuun joten päätimme keskittyä edellisinä päivänä kesken jääneeseen muonavaraston täydentämiseen. Tilasimme lautan ja lähdimme kauppaan Kumlingeen. Auto puolillaan ruokaa palasimme mökille, söimme hyvin ja katselimme aaltoilevaa ahvenanmerta. Huomiseksi luvattiin onneksi tyynempää säätä ja oppaamme Bo lupasi lähteä viemään meitä haukiparatiisiin...