Lähdimme matkaan aamusta ja ajatuksena oli ajella niin pitkälle kuin vain mukavalta tuntuu. Tampereen jälkeen ensimäiseksi välietapiksi alkoi hahmottumaan Iso Lamujärvi jonka rannalla on sukulaisilla mökki.
Tässä vaiheessa petti vaunun vielä vaihtamaton rengas joka vaihdettiin rutiinilla uuteen varttitunnissa. Kuskin puolelta kuului silti ajoittain voimistuva vinkuna ja päätin ajaa yhdistelmän Sysmässä olevaan Tammer-Dieselin autohuoltoon jossa todettiin että takajarrut ne vain olivat päässeet hirttämään ja pienen huoltokatkon jälkeen jatkoimme matkaa. Enemmän aikaa meni siihen että asiantuntevaa ja palvelualtista yritystä ei meinannut millään löytyä. Volkkarin merkkiliike ei ollut kiinnostunut laisinkaan asiasta, oli kuulemma kiire, toinen huoltoliike oli muuttanut johonkin eikä sitä saatu paikallistettua.
Pääsimme illaksi perille Pyhännälle Iso Lamujärven rannalle. Sauna teki hyvää ja muutenkin oli hienoa päästä lapsuuden mökkimaisemiin jossa oli useat kesät vietetty.
Aamulla oli edessä vaunun kääntö. Ensin vaunua sen verran sivuun että saatiin auto siitä ohi, tilaa olisi ollut vaikka sunnuntaihesarille mutta ilman työpaikkaliitettä. Tämän jälkeen vaunu ympäri ja koukkuun. Kuja oli sen verran ahdas ja alusta pehmeä että totesimme tämän ratkaisun paremmaksi kuin peruttaamisen. Aikaa meni noin tunti.
Jatkoimme Ouluun jossa jäimme huoltamaan kalustoa ja tekemään hankintoja matkaa varten. Perjantaiaamuna 18.6 lähdemme kohti yötöntä yötä ja 25km jälkeen totesin että vaunun akselista oli kuskinpuoleiselta sivulta irronnut rasvakuppi. Kemissä soittelin tiepalveluun ja sainkin useamman osoitteen josta moista voisi kysellä. Kovan etsinnän jälkeen löysimme 48mm rasvakupin mutta pahaksi onneksi laakerin päälle menevä kuppi oli 47mm. Tämän ratkaisimme roudarinteipillä ja näin saatiin vaseliinit pysymään sisällä sekä pölyn ulkopuolella. Puolen päivän aikoihin ylitimme valtakunnan rajan ja siirryimme läntiseen naapuriimme.
Pidimme lounastauon Kalixelvin varrella Överkalixissa ja olimme kello 16 jälkeen napapiirillä. Jatkoimme Kalix-joen rantaa seuraten ja välimmä kävimme levähdysalueilla tauolla kunnes illalla laitoimme parkkiin Kapeasuvandon levähdysalueelle. Paikalla oli raskaan kaluston lisäksi paljon matkailuautoja sekä muutaman asuntovaunu. Paikka oli erittäin siisti, vessat olivat puhtaat, kemsan tyhjennytpaikka oli niinkuin mullakin isommilla levähdysaluella joita E10:n varrella oli ainakin kolme.
Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme Kiirunaan tekemään kauppaostoksia. Abiskoon päästyämme etsimme turhaan leirintäaluetta johon vaununkin olisivat tervetulleet, yksi löytyi mutta siellä ei ollut henkilökuntaa paikalla ja kaikki paikat olivat kiinni. Hätä ei ollut kuitenkaan tämännäköinen, tiesin ennakolta että Björklidenissa oli tasokas tunturikylä jossa oli leirintäalue ja päätimme majoittautua sinne kahdeksi yöksi. Hinta oli n. 25e tietämillä sähkön kanssa, huoltotilat olivat asialliset vaikka ehkä vähän vanhahtavat. Björklidenissä tuli samoiltua tuntureilla, käytyä Abiskon luontokeskuksessa, ihailtua upeita vesiputouksia ja levättyä 550km matkasta Oulusta Kiirunaan.
Norjan puolelle
Maanantaiaamuna 21.6 ylitimme Norjan rajan +1C lämpötilassa ja räntäsateessa. Ajelimme varovasti kohti Narvikia ja jatkoimme E10:ntä kohti Lofootteja. Ensimäisessä isommassa kylässä pysähtyimme vähän katselemaan maisemia ja ostamaan takapenkin kuluttajalle karkkia. Saimme sotilassaattueen turvaamaan matkaa seuraavat 30km eteenpäin, edessämme ajoin kaksi panssarivaunua ja samalla F-16 hävittäjät tekivät hyökkäysharjoituksia helikoptereiden säestyksellä. NATO-maa osoitti heti sotilaallisen mahtinsa.
Piipahdimme pienelle levähdysalueelle jossa oli myös kahvilarakennus. Kahvila oli pahaksi onneksi kiinni mutta omistaja kun sattui olemaan paikalla, avattiin kahvila etuajassa ja ruokaakin saatiin. Tilasimme annokset lihapullia jotka olivat todella mahtavan kokoisia ja hyviä. Kaikkineen lounas maksoi 45e tietämillä kolmelta hengeltä.
Tässä vaiheessa laitoimme navigaattoriin HOV:n kylän jossa oli nettitietojen mukaan edullinen ja lapsiystävällinen leirinta-alue. Svolaerssä tankattiin auto, bensan hinta oli aavistuksen suomen hintatasoa korkeampi mutta ei mitenkään erityisen kallista, litrahinta oli noin 1,65e (95).
Upeiden maisimien läpi ajoimme leirintäalueelle joka oli meren rannalla nummimaisemassa niinkuin olisi tullut skotlantiin. Yö maksoi 120NOK eli 15e, sähköt tekivät 5e lisää, päätimme jäädä viikoksi. Viikko maksoi noin 1000NOK sähköineen ja alennuksineen.
Sää oli sateinen ja myrskyinen pari ensimäistä päivää, Arttu pääsi ruokkimaan alueen eläimiä kuten pientä kiliä tuttipullolla ja se taisi olla iso elämys kaupukilaislapselle. Itse yritin kalastaa aallonmurtajalta mutta sää oli liian tuulinen että kala olisi syönyt. Toisena sadepäivänä lähdimme Svolaeriin tutustumaan. Kävimme Kabelvåg akvaariossa ihmettelemässä alueen merieläimistöä ja paikallisessa katedraalissa. Svolvaerissä kävimme lounaalla sekä kaupassa.
Sää parani viimenkin ja päätimme lähteä läheiden vuoren rinteille katsomaan maisemia, tunnin verran kiivettiin ylöspäin ja toisen mokoman tullessamme alaspäin. Maisemat olivat valtavat. Vuoren laelle olisi mennyt kyllä polku mutta varustuksemme olivat sen verran heikot ettemme läheteneen edes yrittämään päälle asti. Lisäksi 2,5v vuorikiipeliämme asetti pienet rajoitteet.
Lounaaksi keittelin aamulla saamastani seistä ja kaupasta ostamistani tarpeista kalakeiton josta tuli maukasta.
Juhannusjuhlintaa
Juhannusjuhlat olivat Norjassa juhannuspäivänä. Sää oli aamulla sateinen ja kävimme ajelemassa vuononrannan pikku kylissä. Ostin myös juhannuskaljat jotka maksoivat 42e 12 kpl 0,5l tölkkejä. Kallista oli mutta kerrankos sitä juhlitaan juhannusta Lofoottien maisemissa. Kävimme pienen kylän juhannusjuhlilla juomassa kahvit ja Arttu sai leikkiä vähän norjalaislasten kanssa siinä samalla. Illalla sää selkeni ja keskiyön aurinko tuli esiin. Rantaan oli pystytetty iso kota jossa oli ruokaa ja juomaa tarjolla. Tunnelma oli kansainvälinen, kansallisuuksia oli kaikkialta euroopasta edustettuna ja valaanliha maistui.
Juhannuksen jälkeen lähdimme vähitellen paluumatkalle, ajoimme päivän aikana Kiirunaan ja matkalla poikkesimme jo hyväksi havaittuun ruokapaikkaan Ofottien poulella. Kiirunassa ajoimme leirintäalueelle ja vietimme pari päivää tutkien Kiirunaa ja sen lähialueita. Päätimme käydä viellä Nikkaluoktassa Kebnekaisen juurella.
Kebnekaise ja Nikkaluokta
Tie Nikkaluoktaan oli pomppuinen ja huonokuntoinen ajoittain. Pääsimme kuitenkin perille kunnialla ja aika pian huomasimme että kyse on aikamoisesta turistirysästä. Tarkoituksena oli viettää muutama päivä Nikkaluoktan suunnalla mutta leirintäalue tai oikeastaan parkkipaikka jossa oli vaunupaikkojakin oli sen verran ankea ja vaikka maisemat olivat upea, päätimme lähteä paluumatkalle kohti Suomea jo seuraavana aamuna.
Paluumatkalla ajoimme Nikkaluoktasta Ouluun noin 12 tunnin aikana. Kilometrejä tuli mittariin n. 4000km ja koko reissun hinnaksi tuli noin 1500e. Kokonaiskesto oli aika tasan kolme viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti