Pruuvipäiväkirja: Chauteu de Ballan

Ajattelin sunnuntain kunniaksi laittaa naudan ulkofilettä kasvisten ja aurajuustoperunoiden kera. Pihville kastikeeksi kermainen sinappi-pippurikastike.

Viiniähän tämä vaatii tottakai ja Ranskanmaalta saapunaista pulloista valitsin tänään:

Chauteu de ballan 2008

Viinin tuoksu herukkamainen, ensimaku kellarimainen josta tulee epäilys onko viini kunnossa. Kuitenkin tuoksussa ja kokonaismaussa ei ole vikaa. Luultavasti maistaminen ihan "kylmiltään" toi esiin viinin vaikeasti omaksuttavat piireteen

Viinin luonne on aika happaman oĺoinen ilman ruokaa mutta pihvin kanssa homma alkaa toimimaan. Viini on edelleen aika kevyen oloinen mutta makuharmonia sitoituu yhteen paremmin kun mukana on muutakin kuin pelkkää viiniä.

Itselläni on vähän asennevaikeuksia näiden Ranskalaisten viinien kanssa siksi että olen tottunut siiten että hyvä viini on hyvää ilman ruokaakin mutta ruoka paljastaa hyvän viinin parhaat puolet. Näiden viinien kanssa, niinkuin asiantunteva työkaverini sanoin, tulee esiin viinien uusi puoli: Viinin luonne tulee esiin vasta ruuan kanssa, sitä ei voi nauttia ilman lihaa tai voimakkaita juustoja.

Mutta olen kokemusta jälleen rikkaampi

Niin ja reseptit mukaan vielä

Valkosipuli/Aurajuustoperuna

- pilko perunat pieniksi, viipalointi on ehkä paras tapa.
- lisää aurajuusto ja valkosipuli, ihan maun mukaan
- sekaan kermaa
- uuniin ja odottele... kestää muuten tuskallisen pitkään... 1-2h

Kasvikset

- lajitelma paistamiseen hyvin sopivia kasviksia maun mukaan
- itse kokeilin munakoiso-kesäkurpitsa-paprika-sipuli sekä kasa rypäletomaatteja.
- Kamat oliiviöljyssä pannulle ja avot
- lopuksi uuniin perunoiden kanssa muhimaan

Pihvit

- Paistele ensin sen verran että nesteet nousee läpi, käännä ja odottelen n. 40-60 sek.
- Jos haluat kypsäksi niin käännä vielä kerran

Kastike

- Ota pihvit lepäämään lautaselle, heitä pannulle sinappia
- Kaada sekaan 1-2 dl kermaa
- Runsaasti pippuri ja vähän suolaa
- Keitä kasaan

Näillä pitäisi syntyä hyvää mättöä viinin kuin viinin kanssa :-)

ps. päivä tunnussana oli: Kerma!

Lähetys ranskanmaalta - pruuvipäiväkirja: Chateau Leytrie Bordeaux

Iltapäivällä saapui tuttavani suosiollisella avastuksella ranskanmaalta puinen laatikko. Laatikko sisälsi aavistuksen puutta, hieman lasia mutta pääosa kuitenkin oli lasikuorien sisältämässä viinissa.

Viini oli peräisin Bordeaux:n alueelta ja vuosikerrat vaihtelivat 2006 ja 2009 välillä. Hintaluokaltaan viinit eivät olleet erityisen arvokkaita mutta hintalaatu-suhde oli kohdallaan koska laatikko kotiin asti toimitettuna maksoi 58e.

Pruuvipäiväkirja saa tänään ensimäisen lehtensä ja viininä on Chateau Leytrie 2008.

Väriltään vaaleahko, läpinäkyvä ja sama luonne toistuu tuoksun sekä ensimaun kanssa. Tuoksu on miedohko, sisältää herukkamaisia piirteitä. Maku on keveä ja marjamainen, ei kovin voimakas mutta ei kuitenkaan epämiellyttävä. Jälkimaku ei myöskään ole kovin pitkä.

Kokonaisuus viinistä on aavistuksen lattea mutta "juusto saa viinin laulamaan" pitää tässäkin tilanteessa paikkansa. Ranskalaisia maalaisjuustoja niin viinin maku muuttuu harmooniseksi kokonaisuudeksi.

Pääosin en itse innostu kevyeistä viineistä mutta ehkä tässä on oppimisen paikka.

Juustoista muutama sananen. Blue dauvergna on ranskalainen sinihomejuusto jossa on hyvin luonnekas maku. Toimii myös piparkakun kanssa, ehkä paremmin kuin kotimainen aurajuusto. Tänään on myös valkohomejuustoa ranskasta: Camembert Pays. Lisäksi on kotimaista pähkinäjuustoa joka täydentää kokonaisuuden erityyppisellä otteella

Videopäiväkirja Lapin matkasta kesältä 2011

Tässä olisi videopäiväkirja kesältä 2011:

Matkareitti oli: Nurmijärvi - Tampere - Pyhäntä - Oulu - Tornio - Rovaniemi - Ivalo - Kielajoki - Alta - Luosu (Ylläs) - Kolari - Oulu - Kokkola - Rauma - Nurmijärvi

Kilometrejä 5000km, keskikulutus 8,5l/100km, aikaa meni n. 5 viikkoa ja rahaa ehkä 2000e.

Lupaan että hanki HD-kameran ensi kesäksi mutta...

Lapsiperhekalastusta

Lupasin kirjoitella kalastamisesta lapsiperheen näkökulmasta. 4 vuotiaan kanssa kalaretkien tekeminen on oma taiteenlajinsa jossa kannattaa unohtaa keskittyminen puhtaasti kalastamiseen vaan kyse on enemmänkin laatuajan viettämisestä ja samalla kalastamisen opettamisesta nuoremmalla sukupuovelle. Jokatapauksessa retket ovat olleen antoisia ja mielelläni lähden pojan kanssa kalaan.

Viime kesän kohokohdat sijoittuivat Rovaniemen Sonkajoelle ja Ylläksen Luosun Pitkäjärvelle. Kummastakin on kerrottu jo matkakertomuksen yhteydessä mutta tässä kirjoituksessa voisin keskittyä vähän tarkemmin näihin kahteen paikkaan jossa tuli kalastettua erityisesti pojan kanssa.

Sonkajoelle leiriydyimme pojan kanssa kahdestaan heinäkuun loppupuolen kesäisenä iltapäivänä. Paikka oli monessa suhteessa ihanteellinen kalastuspaikka koska leirintähintaan sisältyi veneen käyttöoikeus sekä kalastusluvat.

Veneen kanssa kalastus todettiin pienellä järvellä, joka oikeastaan oli vain järvimäinen kohta Sonkajoessa, vaivanloiseksi veden mataluuden ja vesikasvillisuuden takia. Rannalta alkoi irtomanaan ihan mukavasti ahventa ja haukea ihan laiturilta heittäen. Perhoon kävivät pienemmät särkikalat joka sinäänsä oli hauskaa kalastelua ja vastaiskun opettelemista. Pojalle tuli hankittua matkanvarrelta Oulusta pieni n. 1m vavalla oleva umpikela joka osoittautui hyvin toimivaksi kalastusvälineeksi. Kun mukana tuli vielä pieni pakki ja muutama viehe, ei kalamiehen vaiston heräämistä 4 vuotiaassa voinut enää estää mikään.

Sonkajoella se sitten tapahtui: olimme iltakalassa kun pojalta pääsee hieman säikähtänyt huuto. Siiman päässä oli jotain muutakin kuin vain pieni lippa, siellä oli ei paljoa lippaa isompi ahven mutta kala nyt kuitenkin. Ensimmäinen itse pyytämä kala pojalle. Pikkuahven päästettiin vielä takaisin kasvamaan, lupasin että tulemme uudestaan pyytämään sitä kunhän se on kasvanut ensin muutaman vuoden. Mutta luulempa että ensimmäinen pyydystetty kala jää taatusti mieleen loppuiäksi. Niin se ainakin minulla on jäänyt kun joskus samanikäisenä mato-ongella sain keuruuselästä särkiä ja ahvenia.

Toinen viimekesän merkittävä perhekalastuspaikka oli Pitkäjärvi Luosussa, Ylläksen maisemissa. Entinen metsähallituksen paikka jossa on runsaasti, jo parhaat päivänsä nähneitä, heittolaitureita sekä hieno laavu.

Heti järven pohjoispäässä on myös hyvä paikka leiriintymiseen asuntovaunulla tai -autolla.

Järven pohjoisranta on suhteellisen syvä ja kalastuspaikkoja löytyy helposti. Rannalla majailee isoja ahvenia jotka ottavat mielellään jigiin ja lippaan. Etäämmällä pintoi muutamana aamuna siikoja mutta niitä ei tuntunut perhot kiinnostavan laisinkaan, lisäksi perhon saaminen järven selälle oli ainakin minun taidollani mahdottomuus.

Aamukalassa kun oltiin, koko perheen voimin, tarttui viininpunaiseen jigiin Artulla sitten ihan hyvin kokoinen ahven. Jälleen pieni säikähdys ensin ja sitten vähän apua kelaamiseen mutta näin poika oli saanut toisen kalansa ja vieläpä todella hienon kokoisen. Kalaa sitten tutkittiin pitkään ja tarkkaan. Ensin kokonaisena ja perkuun jälkeen palasina. Kyllä se on pienelle miehelle kummallinen tuollainen vedenelävä.

Kalastus onnistuu kyllä lapsiperheenä ja lapsen kanssa mutta silloin kyse on erintyyppisestä kalastuksesta kuin mitä kalastaminen aikuisväen kanssa on. Saaliin saaminen on aina mukavaa ja vielä palkitsevampaa se on jos se päivän ison kala tarttuu 4 vuotiaan syöttiin...

Loimusiikaa

Viikonloppuna tässä alkoi tekemään mieli loimukalaa ja flunssaisen yleisolemuksen takia suuntasimme perheen kanssa täysin varmaan kalapaikkaan Klaukkalan keskustassa eli Citymarkettiin.

Siika oli hinnoissaan, 23e maksoi kilo mutta jotenkin kirrestä oli mennyt taas maku ja nieriät jota tarjolla oli, eivät vakuuttaneet. Joten kaivoin kiltisti kuvetta ja hoidin mukaani Siikaa.

Lähilampi Caravanin ylägrilliin virittelin tulet alkuiltapäivästä ja veistelin naapurin kanssa sopivat loimulaudat kaloille. Valkoviinipullo vain auki, kalanhan kanssa pitää aina olla valkoviiniä, eikös niin, ja sitten kalat vain loimuttumaan.

Loimuttamisen kanssa on oltava aikaa ja asenne: "hitaasti hyvää tulee".  Varasin reilusti aikaa ja vielä eilisen illan valkoviinipöntön jämätkin kypsentämiseen. Välillä valelin sitten siikafileet suolavedellä ja kääntelin aina tummumisasteen mukaisesti lautoja ympäri

Parin tunnin jälkeen kala oli vielä sopivan koskeaa sisältä mutta rapsakkaa päältä. Eikun lisäkkeet tulelle ja sitten nauttimaan. Kuluneena syksynä on metsät olleet täynnä hyviä ruokasieniä ja tottakai suppilovahverokastike sopii siian kanssa todella hyvin

Sitten vain kattaus ja nauttimaan:

Syksyinen kalastusretki Storträskille

Lokakuun puolenvälin jälkeen sataa ja myrskyää. Usein on jo luntakin satanut maahan ja sää on kolea paitsi kuluvana syksynä 2011. Lähdimme lämpimänä syysaamuna katsomaan auringonnousua Vantaan Storträskille pehovapojen kanssa toiveen kirjolohi tai taimen. Traktorimuseon kohdalta löytyi hyvä parkkipaikka josta lähti polku, kylläkin hyvin mutainen, lammen rannelle.

Autojen määrästä päätellen paikka on suosittu retkikohde mutta toisaalta emme olleet kalakaverimme kanssa lähtössäkään hakemaan ylälapin erämaatunnelmaa vaan enemminkin katsomaan millainen paikka on kyseessä.

Kilometrin kävelyn jälkeen saavuimme vielä aamuhämärässä lammen pohjoispäätyyn jossa myös parhaat mahdolliset kalastuspaikat perhokalastukseen sijaitsevat. Pohjoisesta läntistä rantaa seuraten on heittopaikkoja muutaman sadan metrin matkalla mutta mitä etelämmäksi rantaa kulkee, sen vaikeammaksi ja matalammaksi lampi tulee.

Eteläpäässä on muutama vanha heittolaituri josta pääsimme kalastavaan rullausheitolla kohtuullisesti mutta lampi on siellä aika matala ja kasvustoa on enemmän kuin pohjoispäässä jossa vettä on runsaasti heti rannasta. Eteläpäähän sijoittuu myös paikan ainoa grillikatos joka on hyvin suosittu jo aamusta alkaen. Pohjaonkia ja virvelikalastajia nähtiin kyllä koko ajan mutta perholla olimme ainoat liikkella olevat.

Palasimme pohjoispäätyyn koska selvästi se oli paras mahdollinen paikka kalastaa perholla. Aamulla muutaman pintominen mutta sitten kalat hiljenivät eikä yhtään mainittavaa tapahtumaa ollut koko päivän aikana. Pienellä lipalla oli itäiseltä rannalta saanut virvelikalastaja 2,3kg kirren mutta se taisi olla päivän ainoa saalis tai ainakaan tietoon ei tullut muuta.

Kokonaisuudessaan kaunis mutta vähän levoton paikka. Virvelihommat toimivat varmaan paremmin kuin perhokalastus, varsinkin jos kalat majailevat lähellä istutuspaikkaa eli eteläpäässä (johon huoltotie tulee). 10e päivälupa (12h) on toisaalta aika hintava mutta se pitää huolen siitä että istutusmäärät ovat kohuullisia ja kalaa on tarjolla runsaasti. Kokeilemisen arvoinen, myös talvella pilkkien...

Ruotsin lappi ja Lofootit 2010

Lähtö 15.6.2010 tiistaiaamuna Lähilammelta (SFC)

Lähdimme matkaan aamusta ja ajatuksena oli ajella niin pitkälle kuin vain mukavalta tuntuu. Tampereen jälkeen ensimäiseksi välietapiksi alkoi hahmottumaan Iso Lamujärvi jonka rannalla on sukulaisilla mökki.

Tässä vaiheessa petti vaunun vielä vaihtamaton rengas joka vaihdettiin rutiinilla uuteen varttitunnissa. Kuskin puolelta kuului silti ajoittain voimistuva vinkuna ja päätin ajaa yhdistelmän Sysmässä olevaan Tammer-Dieselin autohuoltoon jossa todettiin että takajarrut ne vain olivat päässeet hirttämään ja pienen huoltokatkon jälkeen jatkoimme matkaa. Enemmän aikaa meni siihen että asiantuntevaa ja palvelualtista yritystä ei meinannut millään löytyä. Volkkarin merkkiliike ei ollut kiinnostunut laisinkaan asiasta, oli kuulemma kiire, toinen huoltoliike oli muuttanut johonkin eikä sitä saatu paikallistettua.

Pääsimme illaksi perille Pyhännälle Iso Lamujärven rannalle. Sauna teki hyvää ja muutenkin oli hienoa päästä lapsuuden mökkimaisemiin jossa oli useat kesät vietetty.

Aamulla oli edessä vaunun kääntö. Ensin vaunua sen verran sivuun että saatiin auto siitä ohi, tilaa olisi ollut vaikka sunnuntaihesarille mutta ilman työpaikkaliitettä. Tämän jälkeen vaunu ympäri ja koukkuun. Kuja oli sen verran ahdas ja alusta pehmeä että totesimme tämän ratkaisun paremmaksi kuin peruttaamisen. Aikaa meni noin tunti.

Jatkoimme Ouluun jossa jäimme huoltamaan kalustoa ja tekemään hankintoja matkaa varten. Perjantaiaamuna 18.6 lähdemme kohti yötöntä yötä ja 25km jälkeen totesin että vaunun akselista oli kuskinpuoleiselta sivulta irronnut rasvakuppi. Kemissä soittelin tiepalveluun ja sainkin useamman osoitteen josta moista voisi kysellä. Kovan etsinnän jälkeen löysimme 48mm rasvakupin mutta pahaksi onneksi laakerin päälle menevä kuppi oli 47mm. Tämän ratkaisimme roudarinteipillä ja näin saatiin vaseliinit pysymään sisällä sekä pölyn ulkopuolella. Puolen päivän aikoihin ylitimme valtakunnan rajan ja siirryimme läntiseen naapuriimme.

Pidimme lounastauon Kalixelvin varrella Överkalixissa ja olimme kello 16 jälkeen napapiirillä. Jatkoimme Kalix-joen rantaa seuraten ja välimmä kävimme levähdysalueilla tauolla kunnes illalla laitoimme parkkiin Kapeasuvandon levähdysalueelle. Paikalla oli raskaan kaluston lisäksi paljon matkailuautoja sekä muutaman asuntovaunu. Paikka oli erittäin siisti, vessat olivat puhtaat, kemsan tyhjennytpaikka oli niinkuin mullakin isommilla levähdysaluella joita E10:n varrella oli ainakin kolme.

Hyvin nukutun yön jälkeen ajoimme Kiirunaan tekemään kauppaostoksia. Abiskoon päästyämme etsimme turhaan leirintäaluetta johon vaununkin olisivat tervetulleet, yksi löytyi mutta siellä ei ollut henkilökuntaa paikalla ja kaikki paikat olivat kiinni. Hätä ei ollut kuitenkaan tämännäköinen, tiesin ennakolta että Björklidenissa oli tasokas tunturikylä jossa oli leirintäalue ja päätimme majoittautua sinne kahdeksi yöksi. Hinta oli n. 25e tietämillä sähkön kanssa, huoltotilat olivat asialliset vaikka ehkä vähän vanhahtavat. Björklidenissä tuli samoiltua tuntureilla, käytyä Abiskon luontokeskuksessa, ihailtua upeita vesiputouksia ja levättyä 550km matkasta Oulusta Kiirunaan.

Norjan puolelle

Maanantaiaamuna 21.6 ylitimme Norjan rajan +1C lämpötilassa ja räntäsateessa. Ajelimme varovasti kohti Narvikia ja jatkoimme E10:ntä kohti Lofootteja. Ensimäisessä isommassa kylässä pysähtyimme vähän katselemaan maisemia ja ostamaan takapenkin kuluttajalle karkkia. Saimme sotilassaattueen turvaamaan matkaa seuraavat 30km eteenpäin, edessämme ajoin kaksi panssarivaunua ja samalla F-16 hävittäjät tekivät hyökkäysharjoituksia helikoptereiden säestyksellä. NATO-maa osoitti heti sotilaallisen mahtinsa.

Piipahdimme pienelle levähdysalueelle jossa oli myös kahvilarakennus. Kahvila oli pahaksi onneksi kiinni mutta omistaja kun sattui olemaan paikalla, avattiin kahvila etuajassa ja ruokaakin saatiin. Tilasimme annokset lihapullia jotka olivat todella mahtavan kokoisia ja hyviä. Kaikkineen lounas maksoi 45e tietämillä kolmelta hengeltä.

Tässä vaiheessa laitoimme navigaattoriin HOV:n kylän jossa oli nettitietojen mukaan edullinen ja lapsiystävällinen leirinta-alue. Svolaerssä tankattiin auto, bensan hinta oli aavistuksen suomen hintatasoa korkeampi mutta ei mitenkään erityisen kallista, litrahinta oli noin 1,65e (95).

Upeiden maisimien läpi ajoimme leirintäalueelle joka oli meren rannalla nummimaisemassa niinkuin olisi tullut skotlantiin. Yö maksoi 120NOK eli 15e, sähköt tekivät 5e lisää, päätimme jäädä viikoksi. Viikko maksoi noin 1000NOK sähköineen ja alennuksineen.

Sää oli sateinen ja myrskyinen pari ensimäistä päivää, Arttu pääsi ruokkimaan alueen eläimiä kuten pientä kiliä tuttipullolla ja se taisi olla iso elämys kaupukilaislapselle. Itse yritin kalastaa aallonmurtajalta mutta sää oli liian tuulinen että kala olisi syönyt. Toisena sadepäivänä lähdimme Svolaeriin tutustumaan. Kävimme Kabelvåg akvaariossa ihmettelemässä alueen merieläimistöä ja paikallisessa katedraalissa. Svolvaerissä kävimme lounaalla sekä kaupassa.

Sää parani viimenkin ja päätimme lähteä läheiden vuoren rinteille katsomaan maisemia, tunnin verran kiivettiin ylöspäin ja toisen mokoman tullessamme alaspäin. Maisemat olivat valtavat. Vuoren laelle olisi mennyt kyllä polku mutta varustuksemme olivat sen verran heikot ettemme läheteneen edes yrittämään päälle asti. Lisäksi 2,5v vuorikiipeliämme asetti pienet rajoitteet.

Lounaaksi keittelin aamulla saamastani seistä ja kaupasta ostamistani tarpeista kalakeiton josta tuli maukasta.

Juhannusjuhlintaa

Juhannusjuhlat olivat Norjassa juhannuspäivänä. Sää oli aamulla sateinen ja kävimme ajelemassa vuononrannan pikku kylissä. Ostin myös juhannuskaljat jotka maksoivat 42e 12 kpl 0,5l tölkkejä. Kallista oli mutta kerrankos sitä juhlitaan juhannusta Lofoottien maisemissa. Kävimme pienen kylän juhannusjuhlilla juomassa kahvit ja Arttu sai leikkiä vähän norjalaislasten kanssa siinä samalla. Illalla sää selkeni ja keskiyön aurinko tuli esiin. Rantaan oli pystytetty iso kota jossa oli ruokaa ja juomaa tarjolla. Tunnelma oli kansainvälinen, kansallisuuksia oli kaikkialta euroopasta edustettuna ja valaanliha maistui.

Juhannuksen jälkeen lähdimme vähitellen paluumatkalle, ajoimme päivän aikana Kiirunaan ja matkalla poikkesimme jo hyväksi havaittuun ruokapaikkaan Ofottien poulella. Kiirunassa ajoimme leirintäalueelle ja vietimme pari päivää tutkien Kiirunaa ja sen lähialueita. Päätimme käydä viellä Nikkaluoktassa Kebnekaisen juurella.

Kebnekaise ja Nikkaluokta

Tie Nikkaluoktaan oli pomppuinen ja huonokuntoinen ajoittain. Pääsimme kuitenkin perille kunnialla ja aika pian huomasimme että kyse on aikamoisesta turistirysästä. Tarkoituksena oli viettää muutama päivä Nikkaluoktan suunnalla mutta leirintäalue tai oikeastaan parkkipaikka jossa oli vaunupaikkojakin oli sen verran ankea ja vaikka maisemat olivat upea, päätimme lähteä paluumatkalle kohti Suomea jo seuraavana aamuna.

Paluumatkalla ajoimme Nikkaluoktasta Ouluun noin 12 tunnin aikana. Kilometrejä tuli mittariin n. 4000km ja koko reissun hinnaksi tuli noin 1500e. Kokonaiskesto oli aika tasan kolme viikkoa.

Kalastusta, perhelomaa ja leirintämatkailua

Viimetingassa

   On vanha totuus että jos viime hetkiä ei olisi, moni asia jäisi hoitomatta. Heinäkuun puolessa välissä oleva loma alkoi jo painamaan päälle mutta ajokorttini oli edelleen ilman Be-merkintää. Lopulta pitkän yrittämisen jälkeen sain tutkintoajan samalla päivälle kuin loman alkamisajankohta, tutkinnon oli mentävä kerrasta läpi koska lähti kohti pohjoista olisi samana iltana.
   Kädet hikoillen istuin vuokra-auton rattiin. Tunti oli aikaa tutustua täysin vieraaseen yhdistelmään ja ennenkaikkea vetoautoon. Pari peruutusharjoitusta ja tuskan hiki. Tutkinto oli kuitenkin helpompi kuin harjoitus. Läpi parin pikkuvirheen kanssa. Pikku-e oli ajokortissani 6 tuntia ennen matkan alkamista, asia tuli siis hoidetuksi viimetingassa.

   Viimeiset valmistelut vielä työpaikalla ja kotona. Loppuiltapäivästä olimme perheen kanssa jo hakemassa vaunua kausipaikalta jossa se olikin ollut paikoillaan lähes vuoden, uuden vaunun hankkimisesta lähtien, johtuen juuri ajokortista puuttuneesta pienestä e-kirjaimesta. Onneksi tekniikka pelasi niinkuin pitääkin ja karavaani saatiin liikenteeseen alkuiltaan mennessä. Matka oli alkanut ja ensimmäinen kohde oli Kangasala.

   Kesäpäivä Kangasalla

   Pystytimme leirin tuttavaperheen pihalle, tässä vietämme nyt viikonlopun. Aamulla aikaisin kun tuttavaperheemme vielä nukkui, keitimme pannukahvit ja ihailimme kaunista auringonpaistetta. Arttu leikki hiekkalaatikolla kunnes keksi vadelma- ja herukkapuskat. ”Äiti! Isi! Täällä on paljon vamelmia ja näitä punaisia maajoja!”. Hyvä että pojalle maistuu marjat, aamupalaa ei sitten isommit mennytkään, taisi marjat täyttää pienen miehen mahan kokonaan.

   Vaunussa oli ilmennyt ajoittaista ongelmaa takavalojen ja vasemmanpuolen vilkun kanssa ja asiaa alettiin ratkaisemaan hankkimalla crc-pullo. Johan alkoi vilkkukin toimimaan kun sai ruosteet pois mutta toinen takavalo on palanut. Lähdimme hankkimaan tarvikkeita valojen korjaamiseen ja samalla tuomme kassillisen grillattavaa illan BBQ-juhlia varten.

   3 kg possun ribsejä, amerikkalaista bbq-kastiketta ja broilerinfilettä oli ruokalistalla grillauspitoisessa illallisessa.  Lapsille oli ostettu myös makkaraa ja lihapullia, nämä oli käytännössä havaittu toimivimmaksi. Broilerinpalat päätyivät päätyivät vartaisiin paprikan, herkkusienen ja sipulin seuraksi, samalla hitaasti kypsyteltiin ribsejä josta tuli vallan mainioita. BBQ-ruoka oli menestys ja loppuilta menikin sitä sulatellessa.

   Kansallismaisemista haralanharjulta katselemme ”niin kauas kuin silmä siintää järviä lahtineen”. Harjulla on näkötorni josta aukeaa huikaisevat maisemat hämeen sydämeen. Tornissa vierailu maksaa 1e ja se suoritetaan eteisessä olevaan lippaaseen. Iltapäivällä kävimme viemässä Anna-Liisan junalle, tästä jatkaisimme Artun kanssa kahdestaan toistaiseksi. Lapsiperheen lomat eivät yleensä osu ihan yksiin.

   Matka jatkuu kohti pohjoista

Tarkkaa matkasuunnitelmaa emme tehdään monestakaan syystä. Ensinnäkin aikaa on 6 viikkoa eikä kiirettä ole. Myöskään alle 4 vuotiaan lapsen kanssa kahdestaan matkustaminen ei mahdollista kovin tarkasti suunniteltua matkustamista. Päätimme yrittää illaksi Pyhännälle jossa olisi isovanhempiani, Artulle siis isoisovanhempien kesäasunto. Päivän ajettuamme saavuimme illaksi perille ja päätimme majoittautua vaihteen vuoksi saunamökkiin. Olin taas lapsuuteni maisemissa. Järven rannalla jossa olin oppinut kalastamaan, soutamaan, uimaan ja arvostamaan vapaata ja villiä luontoa. Illalla päivän jo laskettua mailleen pääsin laiturille kiusaamaan kaloja. Pienellä pintaperholla sain useammankin tärpin ja pari pientä ahventa kunnes väsymys alkoi painamaan ja siirryin mökkiin nukkumaan. Aamulla kalastelin vielä virvelillä yhden ahvenen joka päätettiin kuitenkin palauttaa kasvamaan. Lähdimme kohti Oulua jossa oli jälkeen tiedässä pihaparkki. Odottelimme samalla tietoa milloin Anna-Liisa pääsee mukaan matkalle.

Ouluun jumittuu helposti sukuloimaan ja niin kävi nytkin. Lähes viikko tuli vietettyä tavaten tuttuja ja sukulaisia. Lopulta päätimme siirtää leiriä Oulusta Tornioon että matka edes vähän edistyisi. Torniossa kova ukkosmyrsky esti kalastussuunnitelmat vaikka lastenhoitokin olisi ollut järjestetty. Aina ei voi voittaa. Arttu sai kaipaamaansa leikkiseuraa ja viihtyi hyvin. Aamusta taas maantie kutsui ja pohjoinen.

   Portti pohjoiseen

   Rovaniemen keskustan leirintäalue ei sijainniltaan ollut itselleni houkutteleva ja siksi suuntasimme kohti Sonkajokea. Saimme paikan ihan joen rannalta rauhalliselta alueelta noin 30km Rovaniemestä länteen. Anna-Liisakin ilmoitti että saapuu tiistai-iltana junalla ja liittyy meidän matkaseurueeseen. Päätimmekin Artun kanssa viettää kaupunkilomaa tiistaipäivän ja samalla noutaa äidin junalta illalla. Viereilimme joulupukin kylässä napapiirillä, Artun mieleen paikassa oli enitin leikkipuisto jossa riittii tekemistä kahdeksi tunniksi. Vierailimme myös kodassa, heitimme suopunkia ja syötimme poroja. Ennen junan saapumista kävimme vielä tapaamassa lapsuudentuttavaani Kemijoen rannalla. Arttu löysi jälleen vadelmapuskan ja oli tyytyväinen. Iltajuna saapui ja samalla Anna-Liisa, järjestys palasi vaunuun naisväen myötä. Hyvä niin.

   Sonkajoki joka enemmänkin vaikutti järveltä on kalaisa paikka. Perholla sain narratuksi paljon särkikalaa sekä muutaman ahvenen. Virvelillä tuli yksi pieni hauki joka onneksi vapautti itse itsensä laiturilla ja hyppäsi takaisin veteen. Mutta Sonkajoki jäi Artulle ikimuistoiseksi paikaksi, ensimmäisen itsepyydetyn kalan takia. Pikkuahven otti pieneen lippaan ja säikäytti kalamiehen pahanpäiväisesti. Järkytyksestä toivuttuaan kalastuskokemusta esitelliin ylpeänä jokaiselle joka kalajuttuja vain halusi kuunnella. Itse ahven oli niin pieni että päätimme laskea sen yhdessätuumin takaisin kasvamaan ja palaamme vielä joku vuosi pyytämään sen uudelleen kalakeittoomme. Leirintäalueena Sonkatuvat oli rauhallinen ja tarjosi kaiken tarvittavan matkaavalle lapsiperheelle. Veneiden käyttön sisältyminen majoituksen hintaan oli erityisesti meidän kalamiesten mieleen mutta romanttinen souteluretki yön sinisenä hetkenä kelpasi rouvallekin.

   Poroja ja villisti virtaavaa vettä

   Matkailu avartaa ja yllättää. Kartalla Meltauksen ja Sodankylän välinen tie ei näyttänyt kovin pahalta mutta todellisuus paljastui muutaman sadan metrin ajamisen jälkeen: edessä on routavaurioinen 30km hiekkatie. Asenteella ja maltilla selvittiin kuitenkin kunnialla. Unarin suomaisemat ennen Sodankylää olivat kauniit ja korvasivat vaivalloisen alkataipaleen. Sodankylän jälkeen pysähdyimme tekemään ruokaa levähdysalueella, sää oli kylmä ja sateinen mutta tomaatti-lihapullapasta piristi mieltä kummasti. Illaksi saavuimme Ivaloon ja päätimme viipyä muutaman päivän. Näverniemen lomakylä oli Ivalojoen rannalla ja saapumisajankohtana oli vielä täysin tyhjä. Illan mittaan saapui kansainvälinen kattaus matkailijoita ja alue täyttyi ääriään myöten täyteen. Ivalosta haimme kaupasta poron lihaa josta teimme itse käristykset ja kyytipojaksi ylälapin rieskaa.
   Aamu valkeni harmaana ja koleana. Lähdimme päiväretkelle Saariselälle ja otimme ruokailuvälineet mukaan. Perille päästyämme huomasimme että retkikeittimen kattilat olivat jääneet 30km päähän vaunulle. Pientä pähkäilyä ja parilla foliovuoalla saatiin aikaiseksi kattila. Tunturissa nautittu lounas oli kokemus jota ei perheemme ole aikaisemmin kokenut. Iltapäiväksi taivas selkeni ja sää lämpeni. Ivalojoki alkoi kutsumaan kalamiestä, varsinkin kun harjus alkoi pintomaan vuolaassa virrassa. Useampi pieni harjus tuli mäkäräjäljitelmällä narratuksi mutta päätyivät takaisin kasvamaan kokonsa vuoksi. Lyhyen kahlauskokeilun jälkeen totesin rannalta kalastamisen helpommaksi, Ivalojoki on kovasti virtaava ja todella syvä heti rannasta Näverniemen lomakylän kohdalla.

   Saksalaiset turistit saivat lauantaiaamuna ihmeteltävää koko rahan edestä kun parikymmentä poroa marssi leirintäalueelle ja kuljeskeli kaikessa rauhassa siellä matkalaisten kuvattavana. Joen toisella puolella olevalla hiekkarannallakin oli vajaat kymmenen poroa aikaisemman parin kolmen sijaan ja näin pääsimme tutustumaan saksalaisten kanssa tähän pohjoisen puolivilliin eläimeen. Ennen suuntaamista Inariin ja Kielajoelle, kävin täydentämässä kalastusvälinetarvikkeita läheisessä kalastusliikeessä. Mukaan tuli peurankarvan ja kukon niskan lisäksi muutama pieni perho ja paketti siimaa.
   Junnu Vainion laulun maisemista Nourgamin Jounin tehtaanmyymälän kohdalta käännyimme kohti erämaita. Liikenne hiljeni ja tie alkoi nousta kohti tunturiylänköä. Vaunun kanssa tie Kielajoelle oli jo haastellisempi kuljettava. Paljon mäkiä ja mutkia mutta varsinkin tien kapeus lisäkin tarvettä tarkkuuteen vetämisessä.

   Giellajohka Kielajoen varrella valikoitui etappipaikaksi oikeastaan jo suunnitteluvaiheessa. Karavaanari.org:n kautta sain suosittelut paikasta erityisesti kalastysystävällisenä paikkana. Kalastusluvan ostiin ja joelle. Kaksi ensimäistä iltaa kovaan yritystä pohjoistuulessa, eikä yhtään tärppiä. Onko tämä paikka ylimainoistettu. Lähialueella kävimme perheen kanssa katsomassa muitakin kalastuspaikkoja päiväretkillä mutta kalan saaminen oli edelleen yhtä vaikeaa.
   Parin lämpimämmän päivän jälkeen alkoi vesiperhosta taas lentämään enemmän. Oli aika lähteä kalastamaan tosissaan. Kahluuhousut jalkaan ja 5 kilometrin kävely vaihtelevassa maastossa välillä koskessa sekä suvannoissa kalastaen. Tärppi viimeinkin, pieni taimen oli tullut huijatuksi punamustalla uppoperholla. Yhtäkkiä kalaa oli kaikkialla, toistuvasti tärppejä pitkin iltaa. Isompi harjuskin oli kiinni hetken mutta ei päätynyt kalastajan haaviin. Kalastusseurueen saalis oli yksi isompi harjus ja muutama pienempi taimen jotka oli pakko ottaa haavoittumisen takia mukaan. Pääosin taimenet päätyi takaisin jokeen kasvamaan.

   Seuraavana aamuna suuntasimme isolle kirkolla Inariin katsomaan maisemia ja hankkimaan savustuspönttöä edellisillan saalista varten. Ajelimme Inaria kohti yhtä suomen kaunemmista teistä Kaamasesta Inariin. Hampurilaislounaan jälkeen siirryimme inarinjärven risteilylle. Risteily vie meidät Ukonkivelle joka on vanhan saamalainen urhipaikka. Valtavan kokoinen vuori kohoaa keskellä inarinjärven selkää, kivinen ja kallioinen saari oli kokemisen arvoinen nähtävyys kun varsinkin sen korkeimpaan kohtaa pääsee kiipeämään portaita pitkin. Samalla huipulle noustessa voi ihailla syviä ja pitkia luolia joita ukonkivellä on runsaasti. Puolen tunnin jälkeen, upouusi Inarissa rakennettu katamaraani kuljetti meidät takaisin lähtösatamaan ja 2,5 tunnin risteily oli ohitse.
   Illalla oli vuorossa savukalaa. Inarista ostettu savustuspönttö laitettiin Kramerin grillin päälle, tulet grilliin ja kalat suolettuna savustuspönttöön jossa oli pohjalla leppälastua ja muutama sokerinpala. Kolmen vartin päästä pääsimme nauttimaan tuoreesta savukalasta. Ei kestänyt kuin hetken kun kaloista oli järjellä vain ruodot, sen verran hyvää kalaa. Säät alkoi taas kylmenemään ja kalat katosivat. Siirryimme päiväretkeilyyn lähituntureilla.
   Viikon kalastuksen ja retkeilyn jälkeen oli aika lähteä jatkamaan matkaa. Ajoimme kohti Kaarasjokea josta oli tarkoitus kääntyä Kautokeinoon mutta hetken mielijohteesta suuntasimmekin Lakselviin ja Altaan. Tie kävi kapeaksi ja pomppuiseksi joka oli liikaa Belgialaiselle suunnittelutyölle. Raikasvesi putken liitos antoi periksi ja vaunu laski WC:n alka vedet ulos. Pienen tutkimisen jälkään tyhjensimme kaikki vedet pois vaunusta ja vuoto loppui. Kemssa onneksi oli kunnossa. Putket menevät vaihtoon ennen talvikautta niin vältetään vastaava ongelma jatkossa. Halpojen vaunujen ongelmia, keskieuroopan mallit eivät ole suunniteltu käytettäväksi kairassa.
   Nousimme kohti vuoriylänköä. Tie seuraili kaunista vuoripuroa joka kasvoi ajoittain isoksi virraksi koskineen ja putouksineen. Ylänköalue on keskimäärin 500m merenpinnan yläpuolella, maisema on uskomattoman kaunis. Vuorenhuippuja näkyi kaikkialla sekä suomaastoa ja vaivaiskoivua. Hillanpoimijoita oli runsaasti ylängöllä poimimassa tunturihillaa. Vähin erin ylängöltä laskeuduttiin kohti Altan kaupunkia jossa ajattelimme viettää kaksi seuraavaa yötä.
   Leirintäalue oli Altan pohjoispuolella kauniissa vuoristomaisemissa. Artulle oli iso ihmetyksen aihe kun illalla leiripaikkaimme vieressä oleva merenlahti olikin aamulla poissa ja tilalla oli vain kosteaa hiekkaa, kiveä ja rantaniittyä. Nelivuotiaalle oli aika haaste selittää vuorovesi-ilmiota mutta kun veden mukana tulleet simpukat löytyivät veivät ne kaiken huomion.

Simpukoita kerättiinkin sitten koko ilta ja seuraava aamu. Altassa päätimme pääosin vain levätä ja ihailla maisemia. Aamusta aikaisin lähdimme kohti Hettaa ja Enontekiötä. Aluksi tie oli vaikea vuoristotie joka kulki syvässä solassa mutta vähin erin noustiin jälkkeen vuoristoylängölle jossa matkateko on helpompaa. Puolilta päivin olimme suomen puolella ja kävimme syömässä lounaan Hetassa.
   Enontekiöllä kävin kaupassa sillä aikaa kun muu perhe vietti aikaa läheisen koulun leikkipuistoissa. Tapasimme siinä muitekin matkaavia karavaanareita ja vaihdoimme kuulumiset. Toinen perhe oli menossa Altan suuntaan. Yhdessä tuumin totesimme koulun pihat ja parkkipaikat hyväksi taukopaikaksi, tilaa on kesäisin aina ja lapsille jonkintasoinen leikkipaikka. Enontekiöllä leikkipaikka on erinomaisen hieno. Lähdimme iltapäivästä jatkamaan kohti seuraavaa etappipaikkaa joka olisi puskaparkki.
   Saavuimme alkuillasta Kolarin Luosuun jossa leiriydyimme metsähallituksen vanhalle kalastuspaikalle, Pitkäjärvelle. Pitkäjärvellä on edelleen hyväkuntoisen puuceet, useita tulentekopaikkoja sekä laavu jossa voi halutessaan vaikka yöpyö. Itse järvi on kalaisa, varsinkin pohjoisreunaltaan syvä heti rannasta. Ahventa ja siikaa saa rannalta heittämällä. Tarkoitus olisi viipyä Pitkäjärvellä pitempäänkin. Toinen päivä pitkäjärvellä oli sateinen, aamulla invertteri alkoi käyttäymään erikoisesti ja aloin tutkimaan asiaa: akku loppu! Kova laskenta ja toteamus että periaatteessa se voi kyllä mennä yhdessä yössä jos kulutetaan 100w jatkuvaa tehoa. Tiedossa olisi siis haasteita. Ilmapuhallinlämmityksellä ei ongelmaa sinäänsä ole, Trumatic toimii pistelämmittimenäkin jota +4C lämpötilassa tarvitaan kyllä mutta ongelmana oli yöt. Tarvitse nimittäin nukkumiseen sähköä ja oikeastaan tarvitsevat muutkin jos haluavat nukkua samassa vaunussa, sen verran pahanäänisesti kuorsaan uniapeani takia. Pohdinnan jälkeen päätimme vain kokeilla että sujuuko seuraava yö miten, jos ei, siirrymme leirintäalueelle.
   Koleasta säästä ja sateesta huolimatta lähdimme kalalle, koko perhe. Hetken heittelemisen jälkeen pieni ahven ottikin lippaan kiinni, mutta hetken päästä Arttu nosti ison elämän ja metelin. Artun umpikelavirvelin lippaan oli ottanut useamman sadan gramman ahven ja säikäyttänyt pojan pahanpäiväisesti. Anna-Liisan avustuksella kala saatiin ylös vedestä ja siitä alkoikin taas soittelukierros puhelimella kaikille tutuille ja tuntemattomille. Jatkossa joka paikassa missä leiriä pidimme, Arttu kertoi kalastuskokemuksestaan jokaisella joka vaan halusi tarinan kuunnella. Hyvää kokemusta saa poika heti nuorena kalastamisesta.

   Sää jatkui sateisena ja koleana. Päätimme aamulla että siirrymme leirintäalueelle Ylläkselle jossa samalla voidaan suorittaa varustehuoltoa. Ensin kuitenkin vielä kalasteltiin hetki mutta kun kalaa ei tullut, pakattiin vaunu ja siirryttiin Ylläksen ykköscaravanille. Alue on upeissa maisemissa, avoimelle kentälle näkyy 7 tunturin laki. Äkäsjoki virtasi heti alueen vieressä ja se alkoi kutsumaan kalamiesta. Paluu sivistyksen pariin puskista johti laiskuuteen ja päätimme mennä syömään pizzat . Hyvät ja valtavan isot pizzat olivatkin vaikka vähän miinusta tuli siitä ettei lastenkokoa saanut tilattua edes pyynnöstä.

   Sauna ja kuuma suihku vei voiton kalastuksesta ja päätin lykätä kalastamista aamuun. Aamulla aikaisin tilasin kännykällä kalastusluvan ja lähdin joelle. 5 tunnin aikana sain muutaman tärpin ja yksi pieni harjus oli kiinni mutta pääsi onneksi itse irti. Kalastuksen jälkeen palasin vaunulle, lähdimme vielä maisemakierrokselle Ylläksen maisemiin. Otimme iltapäivästä vaunun perään ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti etelää.

   Kovin pitkälle etelään emme ehtineet kun alkoi tuntumaan siltä että vielä voisi viettää muutaman yön jossakin matkan varrella. Kolarista käännyimme vanhalle tielle joka seurasi Tornionjoen rantaa ja päätimme majoittautua Jouttensuvannolle Väylänpäähän, ihan Kolarin ja Pellon rajalle. Kun hinta oli 80e viikkoa sähköineen, päätimme jäädä viikoksi. Saunat kuuluvat hintaan ja olivat vapaasti lämmitettävissä. Saunottua tulikin joskus parikin kertaa päivässä.
   Perhokalastajien palstalla olen kertonut matkakuulumisia sekä kysellyt kalaseuraa. Kolarissa olikin yksin kaveri jonka kanssa päätimme lähteä kalaan Naalastojoelle. Pieni kapea joki Kolarin eteläpuolella, osoittain aika pusikkoista ja vaikeakulkuista maastoa mutta aivan mahtava kalastuspaikka. Pientä tammukkaa kosket täynnä, harjuista runsaasti sekä koskissa että suvannoissa.  Kolme reissua tuli tehtyä Naalastojoelle ja savustuspöntöllinen kalaa tuli saatua.
   Tornionjoki tuli myös koetettua, iso virta joka olisi tarvinnut veneen. Veneitä kyllä sai vuokrattua 20e vrk mutta päädyin kuitenkin yrittämään rannalta kahlaamalla. Muutama pieni harjus ja vielä pienempi taimen mutta ei mitään isompaa kalaa.

   Anna-Liisalla alkoi painamaan työt päälle ja Arttukin oli aika väsynyt reissusta niin päädyimme ratkaisuun että vien muun perheen Kolariin yöjunaan ja tuon itse yhdistelmän etelään. Itse kalastelin vielä vajaan viikon Tornionjokilaaksossa ja lähdin vaunun kanssa kohti etelää. Oulussa tuli oltua pari yötä, Kokkolassa yksi ja sitten muu perhe tulikin Raumalle vastaan jossa vietettiin reissun kaksi viimeistä yötä ennen paluuta Lähilammelle.

   Mitä sitten jäi käteen? Kokemuksia, upeita maisemia, upeaa kalaa, perheen kanssa yhdessäoloa... Mitä matkaan meni? 5000Km, 36 päivää, 450l dieseliä ja noin 2000e rahaa. Kokonaisuudessaan edullinen reissu...

Kuhan pyynti vanhankaupunginlahdella

Vanhankaupunginlahti Helsingin edustalla on monen vetouistelijan suosima kuhan pyyntipaikka. Itsekin olen muutaman kesän siellä käynyt aina kun kaverin veneen kyytiin olen paikan saanut. 

Kovasta yrittämisestä huolimatta kuha oli itseltänyt aikaisemmin jäänyt saamatta. Syksyisenä sunnuntai-iltana lähdin hakemaan tähän asiaan muutosta. Ensin kuitenkin venekuntamme kävi Suomenlinnan edustalla kokeilemassa josko meritaimen olisi ruokailuaikeissa mutta turhaan. Muutaman tunnin heittämisen jälkeen siirrymme vanhankaupunginlahdelle ja otin salaisen aseeni esiin: käsin väistetyn tummavärisen vaapun. 

Tunnin hiljaiselon jälkeen jarruräikkä saikin viimein töitä ja sen verran kelatessa lauloikin että piti matkalla kiristää pariin otteeseen. Ja sieltä se kuha sitten viimeinkin tuli.

Noin kiloinen petokala oli purrut vaappuun tiukasta ja oli ihan työ saada saalis pois kuhan suusta. Hyvät kuhafileet kalasta tuli ja ruodosta keittelin vielä kalaliemet jatkokäyttöä varten.

Pojan kanssa kalaa käsitellessä tuli tarkkaan tutkittua kaikki sisukset moneen kertaan ja päätäkin ihmeteltiin useampaankin otteeseen. Mutta pojan kanssa tehtyistä kalareissuista voisin kertoa joskus tässä myöhemmin.