Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 4

Aamu oli tyyni, söimme tapamme mukaan tukevan aamiaisen joka piti sisällään paahtoleipää, kananmunaa ja pekonia. Iso kuppi kahvia ja satsikuppi päälle. Tänään on jälleen meripäivä, lähdemme etsimään meritaimenta lähistön kalliorantojen rakkoleväviidakoista.

Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti merta. Kaksitahtinen alkoi papattamaan kuin teinivuosien mopedi ja kävimme ensin katsastamassa läheisen lahden pohjukan haukien varalta. Täysin kuollutta, ei kalan kalaa. Vesi oli jälleen niin kirkasta että kalat olisi nähnyt. Jatkoimme kohti ulkomeren reunaa saaren rantoja mukaillen. Pysähtyimme heittelemään pariin hyvään tyrskykohtaan mutta kala ei ollut kotona tai sitten tarjonta ei kelvannut. Sää oli kyllä jälleen kaunis mutta tällä kertaa pilvisempi joka tarjosi vähän enemmän toivoa kalasta.

Siirryimme saaren itäpuolelle etsimään kaloja. Pientä silakkaa olikin liikenteessä mutta vaikka miten etsimme, ei jalokalaa näkynyt. Aamupäivä alkoi vaihtumaan keskipäiväksi, nälkäkin alkoi vaivaamaan. Ajoimme rantaan ja menimme laittamaan ruokaa. Päivänokoset ja uusi yritys.

Alkuillasta viimeinenkin tuulenvire oli loppunut, lähiniemen edessä kuhisi, välillä pamahti oikein kunnolla. Päiväunet loppuivat kuin seinään, siellä on muuten taimenta ja paljon. Vene alle ja varoen kohti kaloja, koko ranta tuntui olevan yhtä tuikkia, pari varovaista heittoa ja nyt on jotain kiinni... Ei kyllä ole kovin iso mutta... Hei täältähän tulee silakka... Silakka veneeseen ja heittelyn jatkamista, kohta pamahti jo lujemmin... Pieni on tämäkin mutta tämä on taimen kyllä...

Noin 20cm meritaimen oli erehtynyt s-mutkaan... Takaisin kasvamaan ja uutta putkeen... Kohta oli Markuksen vuoro. Ensin yksi pieni ja sitten jo ihan kelpo kokoinen, lähes 30cm taimen

Siirryimme pitkin rantaa tuikkien mukana, välillä tarjontaan kävi käsiksi kunnon mittakala mutta parin sekunnin jälkeen todettiin että tuli ja meni. Hetkittäin veneenseen nousi 20cm:siä mutta sitä isoa, ei sitten millään, tärpeistä huolimatta.

Ilta alkoi hämärää, veneeseen asti oli tullut puolentusinaa kalaa joista isoin oli noin kolmikymppinen. Lähdimme tyytyväisinä mökille, tänään tuli tullut kalaa ja hauskaa oli ollut. Harmittamaan jäi vain se että perhovehkeet jätettiin rannalle, voisi voinut olla saumat...

Perjantaiaamuun herättiin ikkunoiden paukkuessa ja talon natistessä liitoksistaan. Ahvenanmerellä oli noussut myrsky. Merelle ei ollut asiaa. Edellisen illan tyynit vedet olivat pelkkä muisto ja vesi löi kallioita vasten nostaen metrien korkuisia pärskeitä. 

Lähdimme ostosmatkalle Kumlingeen: makkaraa ja olutta sekä parin päivän eväät. Pitelimme myrskyä katsellen vaahtopäistä merta ja samoillen lähimaastossa. Illalla pilvettömän tähtitaivaan ja kuutamon alla viritimme kamerat ja kuvasimme kuutamon valossa venevalkamaa.

Sääennustus lupasi samanlaista keliä lauantaillekin eli päätimme lähteä tyynen puolelta etsimään kalastuspaikkoja rannalta käsin.

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 3

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 3:

Keskiviikkoaamu valkeni kauniina, tuulikin oli laantunut sopivasti mahdollistaen sovitun retken ulkomeren reunalle, luonnonkauniille Yxskärin saarelle. Paikallisoppaamme Bo valitsi veneeksi isomman pulpettiveneen jolla sitten lähdimme ajamaan n. 30 minuutin ja 15km merimatkaa. Aurinko paistoi kauniisti, ajoimme kapeaan salmeen johon jätimme veneen, kallioisen saaren sisällä on useita "lampareita" jotka olivat haukien lempipaikkoja. 

Aloitimme kalastuksen tuulen alapuolelta, Markus lähti kiertämään pohjoisen kautta kun minä, Arttu ja Bo jäimme kalastamaan kapeaan salmeen ja sen takana olevaan lampareeseen. Hetken päästä Bo merkkasikin pari pientä haukea mutta eivät olleet syöntipäällä. Seurasivat jerkkiä vaan haluttomasti. Puolen tunnin tyhjän pyynnin jälkeen vaihdomme paikkaa tuulen puolelle. 

Kuva: Markus

Kävelimme kallioilla lähes mielikuvistusmaailman näköisessä paikassa. Aurinko paistoi kirkkaasti, meri loisti sinisenä ja lisäksi ison hauen polttivat mielessä. Muutaman sadan metrin jälkeen olimme tuulen puolella ja pienessä lahdessä jossa muutaman heiton jälkeen alkoi tapahtumaan. 

Bo väsytteli pientä hauenpulikkaa rantakallioilla. Vajaa kiloinen, otetaan soppakalaksi jos haavoittuu pahasti. Arttu ryntäsi heti paikalle, samalla Bo väsytteli jo toista kalaansa, Arttu sai vavan ja kelasi toisen vajaa kiloisen hauen rantakiville. Menköön takaisin kasvamaan, pari putkua ja kala oli takaisin meressä. Merkkasin Markukselle yhden haen, jostain syystä täyskeltainen jerkki ei ollut hauen mieleen mutta Markuksen kumikala oli vastustamaton ja sopiva soppakala taas rantaan. Vaihdoin jerkkiä, keltainen edelleen mutta punaista leuanalla ja selvät raidat. Parin heiton jälkeen isku, kirkkaassa vedessä näin kalan mutta olin liian myöhässä vastaiskussa. Uusi heitto, taas kala iskee mutta en ehdi kunnes kolmannella kerralla pamahtaa. Nyt on jo ihan kivan kokoinen... Lisää soppakalaa, Arttu ja Bo nostevat hetken päästä parikiloisen jolloin Markus päättää vaihtaa Jerkkiin. 

Täysikeltainen joka ei minun tarjoamana kelvannut, olikin Markukselle ottipeli. Muutaman heiton jälkeen rulla alkoi laulamaan. "Nyt on iso..." kuului kallioselta rannalta.  Hauki veti komean loikan ja näytti koko komeutensa. Lähellä metriä on, varoen nyt otat sen... Kala väsyi vähin erin ja juuri kun se oli käden ulottuvilla niin *naps*, peruke oli liian lyhyt, hauki sulki suunsa ja siimat poikki. Umpiväsynyt rantatorpeedo jää makamaan n. 1,5m päähän rannasta, Markus viellä yritti heittää pinnassa olevaa kalaa kivellä mutta ei... Mennyt mikä mennyt... Ei olisi uskonut että peruke jää vajaaksi, isosuinen otus...

Hieman harmissamme ison kalan menettämisestä lähdimme kotimatkalle. Mukaan tuli kuitekin n. 5kg haukea jotka laitoimme mökillä pakkaseen ja tuomme lopulta mantereen puolelle. Haukipullien tekoon. Mätiäkin saimme talteen melkeen desin eli herrojen herkkua olisi tarjolla. Paikka oli upea, sinne on päästävä uudelleen jossakin vaiheessa. 

Ruuan laittoon ja iltatoimille, sauna lämpimäksi... Arttu nukkumaan ja Markuksen kanssa taas maailmaan parantamaan. Pahus että oli hyvä kokoinen kala kiinni, huomenna pidemmät perukkeet kyläkaupasta... Itse totesin ettei ilman tappioita minunkaan reissu, heittoperho ja Artun hanskat olivat jääneet siististi rantakiville.

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 2:

Ensimäinen kalastuspäivä valkeni lähes tyynenä, yöllä oli ollut pakkasta ja veneen penkit olivat jäässä. Samoin laituri joka oli luistinrataakin pahempi käveltävä kumisaappailla. Saimme kuitenkin veneen vesillä ilman isompia kommelluksia.

Ajelimme hitaasti kuvankauniissa aamussa kaksitahtikoneen pulputtessa isohkon avoveneen perässä. Vähän pahalta vaikutti, oli liian kirkasta siis kalan suhteen mutta muuten oli koittamassa syksyn yksi kauneimmista päivistä.

Vedimme paria vaappua perässämme kokeeksi, kävimme katsomassa jokaisen poukaman että jos siellä olisi jokunen hauki nälkäisenä mutta kalat pysyivat piiloissaan. Siirryimme meritaimen paikoille karikkojen lähelle, annoimme aaltojen vielä venettä ja katselimme luonnonkaunista ulkosaaristoa. Ainoa joka koki painetta kalan saamisesta oli Arttu ja yritimme parhaamme mukaan selittää ettei ihan ole keli kohdallaan kalan suhteen.

Vaihdoimme paikkaa saaren itäpuolella, samalla katsastaen meritaimenpaikkoja. Kalat eivät olleen syöntituulella laisinkaan, useita parvia pieniä kaloja ui veneen alitse kirkkaassa merivedessä, vapaasti saivat uida, ei ollut petoja näkyvillä. Lopulta iltapäivästä palasimme takaisin tukikohtaamme syömään ja pohtimaan seuraavaa liikettä.

Sää osoitti merkkejä siitä että tuuli olisi nousemassa, päätimme lähteä lautalla käymään Kumlingen puolella katsastamassa olisiko siellä kauppa auki josta saisimme vähän täydennystä muonavarastoon. Reilun tunnin matkan jälkeen seisoimme pettyneinä kaupan ovella, maanantaisin klo 10-14, kello oli 14.30. Ei voinut mitään, ajelimme Kumlingen saaren päästä päähän ja katselimme maisemia. Tuuli tuntui yltyvän, vaikutti vähän siltä että iltakalaan ei päästäisi veneen kanssa.

Matkasimme takaisin lautalla Enklingeen, ostimme pari pakettia grillimakkaraa isäntäperheeltä ja siirrymme mökin lämpöön. Tuuli oli noussut ja iltakalaan ei ollut veneellä intoa vaikka iso ja merikelponen vene olisikin siihen pystynyt. Päädymme katsastamaan saunarannan kalliot ja totesimme ne todella liukkaiksi mutta vedensyvyydeltään rannan kalatuskelpoiseksi. Haukipelit kiinni ja heittämään. Puolen tunnin viskomisen jälkeen totesimme lahdenpohjan olen yksinkertaisesti tyhjän tai sitten kaloja ei nyt huvita tänään syöminen. Kunnes Markuksella pamahti vapa soimaan. Pieni mutta sisukas kala veti siimaa kunnolla ja ehdin jo ihmetellä moista käytöstä hauelta kunnes kala tuli kirkkaassa vedessä näkyviin: Meritaimen! Oli ottanut pyyntiin ja ärhäkästi pisti vastaan mutta kun kooltaan vielä vähän vaatimaton oli, ei voinut mitään kalastajan armottomalle kelalle. Kala rantaan ja kuvaan ja Arttu pääsi laskemaan moisen rääpäleen takaisin mereen...

Kaunis kala! Äkkiä takaisin kasvamaan ja muutaman vuoden päästä sitten uudelleen... Reissun ensikala oli saatu, siitä oli hyvä jatkaa. Tuuli yltyi ja vetäytyimme mökkiin paistamaan grillimakkaroita, yöpuulle, saunoimme. Markuksen kanssa paransimme maailmaan Artun jo nukkuessa. Taisi mennä jokunen lasi viiniä...

Seuraava aamu oli tuulinen. Olimme alustavasti sopineet että lähtisimme paikallisoppaanmme Bo:n kanssa kalaan ulkoluodoille mutta keli oli liian kova siihen reissuun joten päätimme keskittyä edellisinä päivänä kesken jääneeseen muonavaraston täydentämiseen. Tilasimme lautan ja lähdimme kauppaan Kumlingeen. Auto puolillaan ruokaa palasimme mökille, söimme hyvin ja katselimme aaltoilevaa ahvenanmerta. Huomiseksi luvattiin onneksi tyynempää säätä ja oppaamme Bo lupasi lähteä viemään meitä haukiparatiisiin...

Syyskalaan Ahvenanmeren ulkosaaristoon osa 1.

 Syyskalaan Ahvenanmaan ulkosaaristoon, osa yksi:

Ahvenanmaan reissu oli vaivannut mieltä jo pitkään koska edellisestä käynnistä tuolla ahvenen, hauen ja meritaimenen paratiisissa oli kulunut vuosia. Olin joskus talvella ollut kaukaa viisas kun olin varannut kalatusloman lokakuun puoleen väliin, kylläkin vähän lapinreissua ajatellen mutta Enklingen kirkkaat vedet alkoivat jossain vaiheessa tuntua realistisimmilta kuin ajaa 1000km suuntaansa. Syyskuun alussa oli jo selvää että reissusta tulee jälleen A+-luokan matka eli naisia ei tulla näkemään kuin unissa ja niissäkin naisenvirkaa tekevät lihavat haukimammat levaviidakon piiloissa.

Lähdimme hyvin nukutun 2 tuntisen jälkeen matkaan aikaisin aamusta kohti Raisiota jossa oli edessa auton vaihto. Retkikuntamme kolmas jäsen, lapinreissulta jo tuttu Markus odotti minua ja Arttua sovitussa paikassa ja kamojen siirtämisen jälkeen lähdimme kohti Kustavia jossa oli tarkoitus mennä käymään kaupassa. Nettisivun vakuutteluista huolimatta paikallinen osuuskauppa pysyi suljettuna ja vaihtoehdoksimme jäi lähteä kohti Enklingeä toivoen että paikallinen kauppias olisi saarella.

Hyvissä ajoin lähdille ajamaan kohti Vuosnaista josta yhden lossimatkan jälkeen alkaisi oikea laivamatka kohti Ahvenanmaata. Satamassa otimmekin ensituntuman kalastukseen vaikka silakat jotka parveilivat rannassa olivatkin liian pieniä hauenpyyntiin viritetyille vieheillemme. Hetken kuluttua istuimme mukavasti laivan kahvilassa ja matkasimme kohti Åvaa.

Åvassa laiva purki pikaisesti lastinsa maihin ja seurasi 30 minuutin ja 30km pikataival seuraavalle laivalle. Yritimme vielä pikaisesti metsästää kauppaa ja mahdollisesti pankkiautomaattia muistamatta ettei moista värkkiä ole saaristossa laisinkaan. Ehdimme kuitenkin ajoissa Enklingeen menevään laivaan ja istuimme jälleen kahvilaravintolaan odottelemaan. Matkalla maistui lihapullat muusilla. Alkuiltapäivästä saavuimme lopulta päämääräämme: Enklingen pienelle saarelle keskelle Ahvenanmerta.

Ihmeen kaupalla paikallinen kauppias oli paikalla ja vielä kauppa avoinna. Olemme tulleet tutuiksi jo aiemmilla reissulla ja jälleennäkeeminen oli miellyttävä kokemus molemmille. Juttua piisasi pitemmäksikin aikaa. Ostimme kasan ruokaa ja lähdimme kohti majapaikkaamme Norrbo Stugoria jossa Lotta ja Bo jo odottelivatkin meitä. Saimme käyttöömme hienolla merinäköalalle korkealla kallioiden päällä olevan mökin ja astuimme taloksi.

Kalaan poltti kovasti päästä mutta väsymys painoi jo silmää. Kävimme kuitenkin venevalkaman takana heittelemässä kokeeksi muutamia heittoja siltä varalta että kivien ja levien seassa möllöttäisi haukienpulikka. Turha oli toivo, siirryimmekin iltapalalle. Arttu vetäytyi yöpuulle ja minä taas Markuksen kanssa parantelin maailmaan hieman puolelle yölle. Samalla hiomme merikortin kanssa vähän strategiaa tuleville päiville. Jos olisi tyyntä menisimme heti aamusta kohti läntistä rantaa ja menisimme katsastamaan meritaimen paikat. Lopulta uni voitti...

Ennakko: Kalastusreissua Ahvenanmaalle

Ahvenanmaan pohjoisessa ulkosaaristossa tuli käytyä syyskalassa Markuksen ja Artun kanssa. Viikon reissu piti sisällään monellaista koettavaa ja nähtävää lämpimästä lähes kesäisestä säästä kovaan myrskyyn sekä isoista hauenmöllyköistä pieniin kolmipiikkeihin.

Reissusta tulee kunnon reissuraportti alkuviikon aikana sekä video kunhan saan ensin sen edioitua...