Viikonloppukulinarismia - lohta, uunijuureksiä ja kasvispastaa

Flunssasta huolimatta ja ehkä juuri siitä johtuen tekee mieli syödä hyvin. Hyvä ruuan laitto ei tarvitse olla monimutkaista ja työlästä.

Aloitimme siitä että teimme listan ostoksista mitä tarvittaisiin, ajatuksena oli tuorejuustolohi ja uunijuurekset. Vallitsevasta olotilasta johtuen pyysin vaimoani tuomaan kaupasta valmiin fileen, en jaksanut alkaa itse leikkaamaan vaikka ei se niin iso juttu olisi ollut.

Perustimme keittiöön peruna- ja juuresteatterin:

- 2-3 porkkaanaa
- 4-5 perunaa
- 2 punajuurta
- 1 iso sipuli
- 1 iso lanttu

Kaikki sopivan kokoiseksi kuutioksi, perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret ensin mikroon 10min ja samaan aikaan uuni lämpeämään n. 200C. Uunivuokaan öljyä, juurekset sekaan sipulin kanssa, mukaan mausteita kuten suolaa sekä tinjamia (rosmariini käy myös hyvin ja muut kypsentämistä kestävät yrtit). Pari sekoituskierrosta ja vuoka uuniin.

45 minuutin päästä perään kala joka ei muuta tarvi kuin päällensä tuorejuustokuorruteen ja sitten odotellaan vielä n. 20min.

Kun muistin että voisihan ruuasta kuvankin ottaa, oli jäljellä enää tämän verran...

Ruuan laittamiseen meni noin 60-90 minuuttia kaikkineen, hintaa tuli n. 20e eli annos oli alle 5e (tuosta kun tuli noin 5-6 annosta).


Seuraavana oli vuorossa rääppijäiset. Uunijuureksiin oli ostettu myös kesäkurpitsaa mutta se sattui unohtumaan matkan varrella jääkaappiin. Ei muuta kuin keksimään sille käyttöä.

Resepti oli yksinkertainen

- 1 paketti minitomaatteja
- 1 kesäkurpitsa
- 1 iso sipuli
- 3-4 perunaa
- rosmariinia, tinjamia, oregaanoa
- eiliset tuorejuuston jämät (tomaattista välimeren yrttisekoitusjuustoa..)

Öljyt kasarin pohjalle, perään sipulit, ja loput... Rauhassa kuulottelua että nesteet irtoaa ja mukaan tuorejuusto ja pari desiä vettä. Yrttiä maun mukaan. n. 30-40 min keittelyä että tulee riittävän hautunutta. Lisäkkeeksi vaikka spagettia... Näin syntyi todella hyvä kasvispasta...

Lautasen reunalla on vielä eilistä uunijuuresta jonka samalla lämmittelin uunissa....

Tämän annoksen hinnaksi taisi tulla noin 1,5e jos sitäkään... Ja koko setistä tuli n. 4-5 annosta (riippuu vähän miten nälkäistä ja isoruokaista porukkaa on)

Pekuuli-rohdos eli Rommitotia räkätautiin

Froikkareiden innottamana ja muutaman kokeneemman lapinkulkijan suosituksesta päätin kokeilla todellista "aikuisten miesten juomaan" eli pekuulia.

Kun vielä ajankohtaan sopivasti on saanut aikaiseksi syystalven toinen flunssan niin rommitotit kuulostivat todella hyvältä ajatukselta. Rhum pecoul eli kotoisesti Pekuuli on 54% vahvuista tummaa rommia ja tarinoiden mukaan suosiossa varsinkin vanhanliiton lapinmatkaajilla. Johtuen varmaan riittävästä alkoholimäärästä koska kairaahan ei kannata vettä kantaa.

Perusainekset rommitotiin ovat yksinkertaiset:

- kuumaa vettä
- sokeria/fariinisokeria/hunajaa... (ei pakollista)
- rommia

Yleensä suhde on niin että vettä on vähän enemmän kuin rommia, itse tein niin että pekuulia oli pohjalla n. 1/5-osa kupista ja loput vettä, 1/4 tai 1/3-osa suhteellakin toimii mutta saa varautua siihen että alkoholipitoinen juoma kihahtaa kivasti tukkaan. Lääkkeeksi kun ottaa niin humaltuminen ei ole millään laatua se tarkoitus.

Kolmen rommitotin ja viiden rommikolan jälkeen olo oli paljon parempi. Flunssainen olo oli jäänyt taka-alalle kuin taikaiskusta. Kyllä vanha kansa tietää...

"eihän sitä meikeläisen kovemmassa päässä puoli pekulia tunnu missään..." laulaa Pekka Myllykoski ja uskon kyllä että ihan omasta kokemuksesta. Hyvä lääke ja tulee pakolliseksi ostokseksi rinkkaan seuraavalle pidemälle retkelle!

Tässä vielä pekuuliaiheinen musiikkikappale josta sain ajatuksen kokeilla moista herkkua, lapinreissun tarina tuntuu olevan.. http://www.youtube.com/watch?v=rlD-GezTHlM

Jouluoluiden vuosikerta 2012 - osa 3

Ei toista ilman kolmatta... Keittiössä avautui juuri Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer 0,75 aitokorkillinen belgialainen ale.

Olemukseltaan tyypillinen belgi, vahva ja runsas. Väriltään vaalean kellertävä olut. Alkon kotisivut kuvailevat myös hunajaiseksi ja yrttimäiseksi. Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer on saanun makunsa useista belgialaisista maltaista ja humalista, lisäksi mukana on yrttejä. Kokonaisuus on onnistunut vaikka ehkä hieman erikoinen. Yrttisyys ei maistu liikaa läpi mutta on huomattavissa kun makuun keskittyy

Tämä on ehdoton jouluoluiden "jokeri" joka kannattaa maistaa. Vahvuus tällä oluella on 10%

Jouluoluiden maistelu loppuu tältä iltaa koska maistelija alkaa olemaan pikkuisen huppelissa ja makujen erottaminen alkaa tuottamaan enemmän vaivaa kuin iloa :-) Kiitoksia, jatkamme taas tästä...

Jouluoluiden vuosikerta 2012 - osa 2

Jouluolut maistalut jatkuu ja seuraava kohteemme on Belgia.

Oluena suodattamaton ja kullanruskea St Martin jouluolut. Maku on runsaan täyteläinen ja vivaihteikas. Olemukseltaan niinkuin jo aemmin maistettu La Trappekin sahtimainen. Jälkimaussa erikoinen makea "piikki" josta ei oikein saa tarkkaan kiinni. Perusmaussa on selvästi katkeron maku. Mielenkiintoinen makukirjo on saatu aikaan tähän mainioon olueeseen.

Vahvuudeltaan olut on belgialaiseen tyyliin vahva 8,5%

Jouluoluiden vuosikerta 2012 osa1

Joulu tulee vaikkei kalamiesten aina sois... Vedet jäätyy mutta pilkille ei vielä pääse. On puhdetöiden aika mutta ei perhojakaan aina jaksa sitoa.

Mikä olisikaan mukavampaa kuin viettää itsenäisyyspäivän aattoa maistellen vuosikerran 2012 jouluoluita.

Ensimäisenä aloitetaan Koffin Jouluoluesta, vahvuudeltaan 4,6%. Olemus on täyteläinen, jopa yllättävän täyteläinen ollakseen Keravalainen. Positiivinen yllätys. Maku on paksu ja täyteläinen eikä maku katoa hetkessä suusta. Voisin harkita tätä joulupöytään juomaksi ihan hyvin. Oluen maltaat ovat Lammilta joka tunnetaan sahdistaan kansainvälisestikin. Koff on onnistunut luomaan tasapaksuun suomalaiseen keskikaljamassatuotantoon piristävän yllätyksen.

Seuraavana siirrytään Hollantiin ja otetaan työalle La Trappen jouluolut Bockbier. Vahvuus on 7%. Suodattomaton olut on väriltaan tummanruskeaa, jopa sahtimaista. Maussakin tulee ensimäisenä mieleen sahdin makeahkot vivahteet vaikka olut itsessään ei ole kovinkaan makea. Maku on hedelmäinen niinkuin tuoksukin, vahvuudestaan huolimatta vivaihteikas ja herkkä. Voisi olla mielenkiintoista kokeilla tätä sinihomejuustojen ja keksien kanssa.

pruuvipäiväkirja osa 123: Si Soave

Vaimoni oli kaupassa käydessään hankkinut edullisesti ahvenanmaalaista kirjolohta ja tottakai kalan kanssa nautitaan aina valkoviiniä. Tie vei siis Alkoon ja valinta osui tällä kertaa italialaiseen kuivaan valkoviiniin nimeltä Si Soave.

Viini on kotoisin Veronan alueelta ja on luonteeltaan pehmeä ja kevyt. Tuoksu on hyvin hento, aavistuksen hedelmäinen mutta erittäin herkkä ja varovainen. Ensituntuma suussa on hieman hapokas, viini tarvitsee ehdottomasti rinnalleen ruokaa johon sen makumaailma istuu. 

Kirjolohifileestä on leikattu medaljonkeja joita on paistettu voissa, kastiketta ei valmistettu vaan valittiin kevyt vaihtoehto: kermaviiliä maustettuna yrttivalkosipuliseoksella.  Kirkke saa kumppanikseen perinteisen voilla ja suolalla maustetun perunasurvoksen sekä paistettua punasipulia.

Kokonaisuus joka tapauksessa toimii ja viini alkaa elämään ihan uudella tavalla kumppaninsa kanssa. Hyvän ruuan laittaminen ei ole vaikeaa, koko aterian valmistaminen koko perheelle kesti alle 30 minuuttia ja reseptit irtosi omasta päästä... Kokeilemalla oppii ja tosiasia on se että sopivasta kun voita käyttää niin ei voi saada huonoa ruokaa aikaiseksi...