koeerämaaleiri Nuuksion kansallispuistossa

Toukokuun alku koitti suhteellisen lämpimänä ja päätin pojan kanssa lähteä testaamaan varusteita ja vaelluskuntoa Nuuksioon. Perjantai 4.5 meni kokolailla retkeen valmistautuessa ja kamoja pakatessa ja "Via Dolorosaksi"-nimeamani kantamus valmistui vasta loppuillasta

Reissun ensimmäinen huomio oli että McKiltney:n rinkka olisi väärä valinta yli 5km vaellukselle. Jo muutaman kilometrin jälkeen totesin ettei saatövarat tule riittämään ja remmien toppaukset ovat äärimmäisen heikkolaatuisen. Hyvä että tuli nyt esille eikä vasta "päämatkalla".

Lauantaiaamuna oli satanut vettä mutta päiväksi ja tulevaksi yöksi luvattiin kuivaa. Kävelimme pojan kanssa ensin rautatieasemalle josta junakyydellä Espooseen. Espoon keskuksessa vaihtui kulkuneuvo bussiin ja samalla valmistautuminen patikointiin alkoi. Nuuksionpäästä tulisi noin 4km matkaa kohteeseen Holma-Saarijärven alueelle jossa olisi tarkoitus yöpyä.

 

Haukkalammella Janne, joka on ollut tässä viime kesästä aktiivisesti mukana monella kalareissulla, liittyi mukaan seurueeseen. Lähdimme vaeltamaan kohti Holma-Saarijärveä Haukkalammen ja Mustalammen kautta. Mustalammella pitä kyllä vähän tottakai syödä eväitä.

Holma-Saarijärvellä on useampikin hyvä telttapaikka mutta ehkä paras on pienessä saaressa oleva paikka mihin laitoimmekin leirin heti nuotiopaikan läheisyyteen. Teltanpystyttämisen jälkeen alkoihin heti ruuanlaitto. Perinteinen nötköt+hernekeitto-linja oli pettämätön.

Illan koittaessa ryömimme telttaan ja tämä vaihe epäilytti minua ehkä eniten koska en ole lähes vuoteen nukkunut ilman painehoitolaitetta jota käytän uniapnean hoitamiseen. Seurasi seuraava tärkeä huomio Lapin reissua ajatelleen: makuualusta on kelvoton. Toinen tärkeä huomio oli että nukkuminen ilman painehoitolaitetta on äärimmäisen vaikeaa. Yöstä alkoi tulemaan kylmä ja pitkä....

Arttu nukkui kuin tukki koko yön... Itse yritin puoleen yöhön asti torkkua kunnes totesin sen toivottomaksi. Jatkuva heräily omaan kuorsaamiseen alkoi lievän palelemisen kanssa ärsyttää liikaa ja suuntasin kohti nuotiopaikkaa jossa Jannen kanssa laitoimme yötulet.

Pitkien tuntien aikana mietin miten koko Lapin reissun käy. Olin jo hautaamassa koko ajatusta että ei nyt onnistu, terveys ei tule sallimaan sitä ... Mutta lopulta uni alkoi painamaan ja kömmin klo 2 jälkeen telttaan ja nukuin muutaman tunnin kohtuullisesti. Aamuauringon kanssa nousimme aamupalan laittoon noin puoli viiden aikaan. Arttukin heräili vähin erin ja taisi olla ainoa joka ei isommin palellut sinä yönä.

Makuupussi oli sinäänsä lämmin mutta kun jääkylmä maa hohkasi makuualustan läpi jäistä ilmaa selkään, ei pussinkaan lämpö enää riittänyt. Noussut päivä lämmitti silti nopeasti väsyneet matkamiehet ja Lapin reissun haave syttyi uudelleen... PERKELE! Menen sinne vaikka mikä olisi...

Koeleirin lopputulos oli seuraava:

- Rinkka pitää vaihtaa, sainkin Savotan isoimman (90l) putkirinkan testattavaksi
- Makuualusta pitää hankkia

ja sitten se vaikein asia

- tarvitsen terveydellisistä syistä mukaan painehoitolaitteen ja n. 20-30Ah:n akun. Tämä lisää kannettavaa määrää ja painoa mutta toisaalta mahdollistaa n. 2-3 yön nukkumisen eli ainoa muutos mitä Lapin reissuun tulee on sen pituus. Vaelluksesta pitää karsia muutama päivä pois koska viikon reissun vaatii n. 50-60Ah:n akun jota ei kyllä enää kairaan asti jaksa kantaa. Mutta tehdään sitten pari lyhyempää reissua...

Sisulla siitä selviää....