Kevätkalastusta Kotkassa ja Helsingin edustalla...

Vaunu oli saatava vetokuntoon. Helatorstaina huhkittiin hikihatussa että saatiin mökki vetokuntoon ja aika koukkuun. Perjantaina 18.5 olisi lähtö Kotkaan kello 18.



Janin kanssa käytiin hyvissä ajoin kaupassa ja vietiin tarvittavat tavarat vaunulla odottamaan "veturin" saapumista. "Jaahas, ei sinne mitään syömään olla menossa vaan... siis kalaan!"

Kaappi täyteen janojuomaa ja nokka kohti Kotkan Santalahteä. Satasen sileet irtosi vaunun kanssa tällä kertaa noin puolessatoista tunnissa ja ennen klo 20 olimme jo jääkaapin sisällön kimpussa

 Sää oli loistava ja olut maistui... Jostain syystä kummallakaan ei käynyt mielessä että aamulla pitäisi jaksaa lähteä Kymijoelle nousitaimenjahtiin ja tästä syystä aamuherätys oli aavistuksen verran kankea. Mutta kyllä se siitä lähtee... Puolen päivän tietämissä saavuimme joelle, tarkemmin sanoen Siikakosken perhokalastusalueelle.

Vettä oli paljon... Perhokalastus oli haasteellista virtaaman ja tulvan takia mutta yrittää piti. Ensimmäisen 10 minuutin aikana olin saanut pohjaan jo n. 5 parasta leedsiä ja useamman painon. Ei tule mitään. Siirryin yläjuoksulle Janin perässä ja yritin heittolaiturilta... Perkule kun meinaa tuulla... Ei lennä niinkuin pitäisi, ei minun taidoilla...

Janilla kävi useaan otteeseen näytille kirre mutta ei ottanut. Juotiin kahvit ja yhdet oluet. Ajattelin tarjota pintaperhoa koska kirre kävi tasaisesti pinnassa vilkaisemassa... Ei onnistu... Painuu pohjaan virran mukana... Siirryin eteenpäin koittamaan jospa kahlaten pääsisi heittämään paremmin mutta tuulee niin maan pirusti... Ei onnistu...

Lisää kahvia... Janilla kala käy taas näytille... Ottas ny... Jututin siinä toista perhokalastajaa joka oli pohjasta saanut painojen kanssa kirren ylös.. "Voi kai se pinnastakin ottaa mutta pohjassa ne tällä säällä on..." yleistä spekulaatiota... "KALA!!! Haavia äkkiä!", se Janin näyttikala oli viimeinkin tajunnut roolinsa ja purrut punapilkkuiseen peltiin... Taistelematta se tulee... Vähän liian helposti mutta tulee kuitenkin

Ruokala se on... Eikun suolaan ja savua perään niin hyvin toimii... Itse alkoin viimeinkin päästä juonesta kiinni painojen kanssa perhosteluun. Kunnes taas oli painot pohjassa ja sen mukana perhot... Ei ole tänään minun päivä...

Munat pataan ja sillä hyvä!

Onneksi oli Janin kirre josta kyllä riitti syötävää

Sunnuntaiaamuna vähin erin takaisin kohti Keravaa ja samalla uuden sotasuunnitelman hautomista: Huomenna sitten merelle taimenjahtiin... Tämä oli sovittu!

Maanantai koitti, työpäivä oli lusittu... Pikaisesti kotia, kamat vaihtoon ja veneelle. Arttu lähti tällä kertaa mukaan ettei menisi ihan äijillä sikailuksi koko reissu.

Harmajan edustalla alkoi heittelurakki. Virvelit saivat työtä runsaasti mutta hiljaista oli... Kunnes parin pohjakosketuksen jälkeen lusikassa oli vastaantaisteleva kala... "Pieni tää on, ei tarvi haavia... Pieni mutta kyllä se vastaan yrittää laittaa..."

"On kyllä se todella pieni olikin..." mutta tuli silti veneeseen asti... Takaisin kasvamaan siitä mokoma penikka... Mutta kausi oli lähtenyt hyvin... Oli sentään jalokalaa tullut päinvastoin kuin toisilla mokomat kirjolohi..

Takaisin ajeltiin vielä Vanhankaupunginlahden kautta jossa Janilla tarttui mukaan yksi soppakuha. Hyvä reissu, ei mennyt munat pataa kummallakaan...