Kevätkalastusta Kotkassa ja Helsingin edustalla...

Vaunu oli saatava vetokuntoon. Helatorstaina huhkittiin hikihatussa että saatiin mökki vetokuntoon ja aika koukkuun. Perjantaina 18.5 olisi lähtö Kotkaan kello 18.



Janin kanssa käytiin hyvissä ajoin kaupassa ja vietiin tarvittavat tavarat vaunulla odottamaan "veturin" saapumista. "Jaahas, ei sinne mitään syömään olla menossa vaan... siis kalaan!"

Kaappi täyteen janojuomaa ja nokka kohti Kotkan Santalahteä. Satasen sileet irtosi vaunun kanssa tällä kertaa noin puolessatoista tunnissa ja ennen klo 20 olimme jo jääkaapin sisällön kimpussa

 Sää oli loistava ja olut maistui... Jostain syystä kummallakaan ei käynyt mielessä että aamulla pitäisi jaksaa lähteä Kymijoelle nousitaimenjahtiin ja tästä syystä aamuherätys oli aavistuksen verran kankea. Mutta kyllä se siitä lähtee... Puolen päivän tietämissä saavuimme joelle, tarkemmin sanoen Siikakosken perhokalastusalueelle.

Vettä oli paljon... Perhokalastus oli haasteellista virtaaman ja tulvan takia mutta yrittää piti. Ensimmäisen 10 minuutin aikana olin saanut pohjaan jo n. 5 parasta leedsiä ja useamman painon. Ei tule mitään. Siirryin yläjuoksulle Janin perässä ja yritin heittolaiturilta... Perkule kun meinaa tuulla... Ei lennä niinkuin pitäisi, ei minun taidoilla...

Janilla kävi useaan otteeseen näytille kirre mutta ei ottanut. Juotiin kahvit ja yhdet oluet. Ajattelin tarjota pintaperhoa koska kirre kävi tasaisesti pinnassa vilkaisemassa... Ei onnistu... Painuu pohjaan virran mukana... Siirryin eteenpäin koittamaan jospa kahlaten pääsisi heittämään paremmin mutta tuulee niin maan pirusti... Ei onnistu...

Lisää kahvia... Janilla kala käy taas näytille... Ottas ny... Jututin siinä toista perhokalastajaa joka oli pohjasta saanut painojen kanssa kirren ylös.. "Voi kai se pinnastakin ottaa mutta pohjassa ne tällä säällä on..." yleistä spekulaatiota... "KALA!!! Haavia äkkiä!", se Janin näyttikala oli viimeinkin tajunnut roolinsa ja purrut punapilkkuiseen peltiin... Taistelematta se tulee... Vähän liian helposti mutta tulee kuitenkin

Ruokala se on... Eikun suolaan ja savua perään niin hyvin toimii... Itse alkoin viimeinkin päästä juonesta kiinni painojen kanssa perhosteluun. Kunnes taas oli painot pohjassa ja sen mukana perhot... Ei ole tänään minun päivä...

Munat pataan ja sillä hyvä!

Onneksi oli Janin kirre josta kyllä riitti syötävää

Sunnuntaiaamuna vähin erin takaisin kohti Keravaa ja samalla uuden sotasuunnitelman hautomista: Huomenna sitten merelle taimenjahtiin... Tämä oli sovittu!

Maanantai koitti, työpäivä oli lusittu... Pikaisesti kotia, kamat vaihtoon ja veneelle. Arttu lähti tällä kertaa mukaan ettei menisi ihan äijillä sikailuksi koko reissu.

Harmajan edustalla alkoi heittelurakki. Virvelit saivat työtä runsaasti mutta hiljaista oli... Kunnes parin pohjakosketuksen jälkeen lusikassa oli vastaantaisteleva kala... "Pieni tää on, ei tarvi haavia... Pieni mutta kyllä se vastaan yrittää laittaa..."

"On kyllä se todella pieni olikin..." mutta tuli silti veneeseen asti... Takaisin kasvamaan siitä mokoma penikka... Mutta kausi oli lähtenyt hyvin... Oli sentään jalokalaa tullut päinvastoin kuin toisilla mokomat kirjolohi..

Takaisin ajeltiin vielä Vanhankaupunginlahden kautta jossa Janilla tarttui mukaan yksi soppakuha. Hyvä reissu, ei mennyt munat pataa kummallakaan...

koeerämaaleiri Nuuksion kansallispuistossa

Toukokuun alku koitti suhteellisen lämpimänä ja päätin pojan kanssa lähteä testaamaan varusteita ja vaelluskuntoa Nuuksioon. Perjantai 4.5 meni kokolailla retkeen valmistautuessa ja kamoja pakatessa ja "Via Dolorosaksi"-nimeamani kantamus valmistui vasta loppuillasta

Reissun ensimmäinen huomio oli että McKiltney:n rinkka olisi väärä valinta yli 5km vaellukselle. Jo muutaman kilometrin jälkeen totesin ettei saatövarat tule riittämään ja remmien toppaukset ovat äärimmäisen heikkolaatuisen. Hyvä että tuli nyt esille eikä vasta "päämatkalla".

Lauantaiaamuna oli satanut vettä mutta päiväksi ja tulevaksi yöksi luvattiin kuivaa. Kävelimme pojan kanssa ensin rautatieasemalle josta junakyydellä Espooseen. Espoon keskuksessa vaihtui kulkuneuvo bussiin ja samalla valmistautuminen patikointiin alkoi. Nuuksionpäästä tulisi noin 4km matkaa kohteeseen Holma-Saarijärven alueelle jossa olisi tarkoitus yöpyä.

 

Haukkalammella Janne, joka on ollut tässä viime kesästä aktiivisesti mukana monella kalareissulla, liittyi mukaan seurueeseen. Lähdimme vaeltamaan kohti Holma-Saarijärveä Haukkalammen ja Mustalammen kautta. Mustalammella pitä kyllä vähän tottakai syödä eväitä.

Holma-Saarijärvellä on useampikin hyvä telttapaikka mutta ehkä paras on pienessä saaressa oleva paikka mihin laitoimmekin leirin heti nuotiopaikan läheisyyteen. Teltanpystyttämisen jälkeen alkoihin heti ruuanlaitto. Perinteinen nötköt+hernekeitto-linja oli pettämätön.

Illan koittaessa ryömimme telttaan ja tämä vaihe epäilytti minua ehkä eniten koska en ole lähes vuoteen nukkunut ilman painehoitolaitetta jota käytän uniapnean hoitamiseen. Seurasi seuraava tärkeä huomio Lapin reissua ajatelleen: makuualusta on kelvoton. Toinen tärkeä huomio oli että nukkuminen ilman painehoitolaitetta on äärimmäisen vaikeaa. Yöstä alkoi tulemaan kylmä ja pitkä....

Arttu nukkui kuin tukki koko yön... Itse yritin puoleen yöhön asti torkkua kunnes totesin sen toivottomaksi. Jatkuva heräily omaan kuorsaamiseen alkoi lievän palelemisen kanssa ärsyttää liikaa ja suuntasin kohti nuotiopaikkaa jossa Jannen kanssa laitoimme yötulet.

Pitkien tuntien aikana mietin miten koko Lapin reissun käy. Olin jo hautaamassa koko ajatusta että ei nyt onnistu, terveys ei tule sallimaan sitä ... Mutta lopulta uni alkoi painamaan ja kömmin klo 2 jälkeen telttaan ja nukuin muutaman tunnin kohtuullisesti. Aamuauringon kanssa nousimme aamupalan laittoon noin puoli viiden aikaan. Arttukin heräili vähin erin ja taisi olla ainoa joka ei isommin palellut sinä yönä.

Makuupussi oli sinäänsä lämmin mutta kun jääkylmä maa hohkasi makuualustan läpi jäistä ilmaa selkään, ei pussinkaan lämpö enää riittänyt. Noussut päivä lämmitti silti nopeasti väsyneet matkamiehet ja Lapin reissun haave syttyi uudelleen... PERKELE! Menen sinne vaikka mikä olisi...

Koeleirin lopputulos oli seuraava:

- Rinkka pitää vaihtaa, sainkin Savotan isoimman (90l) putkirinkan testattavaksi
- Makuualusta pitää hankkia

ja sitten se vaikein asia

- tarvitsen terveydellisistä syistä mukaan painehoitolaitteen ja n. 20-30Ah:n akun. Tämä lisää kannettavaa määrää ja painoa mutta toisaalta mahdollistaa n. 2-3 yön nukkumisen eli ainoa muutos mitä Lapin reissuun tulee on sen pituus. Vaelluksesta pitää karsia muutama päivä pois koska viikon reissun vaatii n. 50-60Ah:n akun jota ei kyllä enää kairaan asti jaksa kantaa. Mutta tehdään sitten pari lyhyempää reissua...

Sisulla siitä selviää....