Joessa on harjusta, taimenta sekä hauenpulikoita siimoja katkomaan. Isompaakin kalaa sekaan mahtuu, viikon aikana heinä-elokuun vaihteessa 2011 näin useammankin yli 2kg taimenen nousevan taitavan kalamiehen saaliina.
Saavuimme 30.7 Kielajoella, Giellajohkan retkeilykeskukseen josta otimme viikoksi asuntovaunupaikan. Koko reissusta on laajempi juttu täällä. Ruuhkaa ei ollut ja saimme valita paikan vapaasti alueelta ja laitoimmekin leirin ihan joen viereen. Kalaluvat tuli samalla ostettua ja heti kun leiri oli valmis siirryin rantaan kokeilemaan olisiko kala syönnillään.
Alkuviikko elokuun ensimäisinä päivinä oli kolea, tuuli pohjoisesta ja lämpotila aamuisin oli vain muutamassa asteessa. Vaununaapurin kanssa kävimme muutamana aamuna koittamassa jos kala ottaisi uppoperhoon tai lippaan. Kuljimme Karigasniemen tiestä pohjoiseen (joki on rauhoitettu Karikasniementien eteläpuolella mutta sivujoissa saa kalastaa) noin pari kolme kilometria hiekkasärkkäalueelle mutta kaloista ei näkynyt vilaustakaan. Oli kylmä, kalaa ei käynyt pinnassa eikä uppoperhokaan kelvannut. Virvelillä kalastaminen oli joen matalassa uomassa vaikeaa koska pohjassa ollut vesikasvillisuus tarttui joka heitolla koukkuun ja koko homma turhautti muutaman heiton jälkeen. Vesi oli kyllä täysin kirkasta ja juomakelpoista.
Puolen viikon tietämissä sää kuitenkin alkoi lämmetä. Ensimäiset kosketukseni kalaan sain ihan Karigasniementien sillan alla jossa pitkään kiusasin pientä taimenta joka lopulta uskaltautui näytille asti hyppäämällä komeasti korkella ilmaan. Pieni mutta kaunis kala. Taimen vei kuitenkin voiton eikä tarttunut 18-koon koukkuunkaan.
Torstai-iltana 4.8 lähin alueella saunoneen kalastus-seurueen mukana alajuoksulle päin. Menimme vähinerin länsipuolella joen uomaa kahlaten ja samalla kalastaen. Noin 20 minuutin kalastamisen jälkeen tärppi! Vapaa nyki mukavasti mutta räikkä ei laulanut: Pieni on mutta onko liian pieni? Varoen vedin siimaa ja hapuilin haavia toisella kädelläni. Ei kyllä ole suuren suuri mutta silti: elämäni ensimmäinen jokitaimen! Haavissa! Tästä se lähtee! Kala takaisin kasvamaan...
Jatkoimme alaspäin koski koskelta. Oli ajoittain jopa kuuma mutta puupannahkat jalassa kun kynti koskea, ei hiki päässyt yllättämään. Hyttysten määrä alkoi nousemaan sitä mukaa kun aurinko painui alemmas. Tuikkii siellä ja täällä... Tärppi... ei kun päästi irti... Tärppi taas... taas irti... Hetkinen sehän iskee perukkeen solmuun eikä perhoon. Vinkkasin kaverille että tuossa olisi kiven takana kala, kokeileppas että ottaisiko sinun perhoon. Naps, ensiheitolla kiinni, vapa taipuu mutta ei edelleenkään räikkä soi. Pientä on... Mutta pieni taimen kuitenkin, takaisin kasvamaan...
Viimeisen isomman kosken kohdalla ennen pitempaa suvantoaluetta keittelimme kahvit. Yksi seurueen kavereista virpoi loppujuoksua ja välillä taas viereistä suvantoa kunnes kamala pamahdus: nyt laulaa rulla! Kala menee pitkälle, varovasti kelataan ja taas rapisee kela... Ei tule helpolla... Muutaman minuutin taistelun jälkeen kala saatiin kalastajan katseen alle, ensimmäinen yritys saada kala haaviin ja taas iso pamahdus. Päälle 50 senttinen harri päätti ottaa ritolat ja palata vahtipaikalleen. Sinne jäin mutta nyt on nähty että joessa on isoakin kalaa.
Päätimme olla menemättä suvantoalueelle joka on ennen kohtaa missa kaamasjoki ja kielajoki yhtyvät. Käännyimme takaisin etelää päin ja palasimme hiekkasärkille joita oli useampia n. 3-4 km päässä Karigasniemen tiestä. Istuskelin kivellä ja katselin maisemaa: Loiskis... Missä hyppäsi? Samalla rulla laulaa: ai se oli minun perho? Vapa taipuu... Nyt on muuten iso... Kelaamaan varovasti, vapa hakkaa ja kala vie perhoa. Vielä vähän, haavi käteen ja ei... kala päätti luovuttaa saaliinsa ja repäisi itsensä irti. Pahus, olisi ollut iso...
Eikun uutta yrittämään, seuraava heitto tismalleen samaan paikkaan, missä jälleen tuikkii ja snaps! Kiinni on! Ei niin iso mutta kala kuitenkin. Varovasti veto vaan päällä koko ajan ja vapa ilmassa. Haavi alle ja ... Tämähän on ihan hyvän kokoinen jo.
Kaunis kala... Kaunis ilta... Kalastaminen on upeaa! Muut alkoivat kadota jo mutkan taakse, pitää lähteä perään. Käveltiin vähin erin kohti leiriä yhden seurueen kalastajista kanssa. Aika pitkälle sitä ollaan tultukin. Kartasta katsoittiin että taitaa olla yli 4km suuntaansa. Vähin erin muukin seurue palaili joelta. Kello kävi jo kahta, alkoi olla pimeää ja kylmää... Mutta reissu oli onnistunut:
Yksi mittaharri, yksi mittataimen (jota ei kuvassa) ja kolme sen verran pahasti haavoittunutta taimenta että päätyivät samaan savustuspöntöön muiden isompien seuraan. Lisäksi useampia karkuutuksia jokaiselle.
Viikonloppuna sää taas kylmeni, alkoi satamaan ja kalaa ei enää tullut. Silti kokonaisuudessaan hyvä reissu ja hieno joki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti