Välitilinpäätös

Tässä kun alkaa olemaan vuosi lopuillaan, on aika summata kauden tapahtumia. Kalastuskausi alkoi loistavasti kun tammikuun lopulla kävin hankkimassa "Honarista" kairan ja pilkkivehkeet koko perheelle. Klaukkalan Valkjärvi tuli tutuksi kevään 2011 aikana ja kalaakin saatiin. Oikeastaan kalaa tuli lukumääräisesti enemmän kuin kolmena edellisenä kautena yhteensä. Oikeastaan ainoa ikävä puoli oli se että kala pääosin oli pientä sinttiä ja ne ainoat isoimmat olivat särkiä

Jäiden sulamisen jälkeen alkoi vaikea aika. Kutuhaukijahdissa en saanut tärpin tärppiä. Samaan aikaan tuska kasvoi kun Vantaanjoki oli pahassa tulvassa eikä perhokalastuksesta voinut odottaan tulosta yhtään sen enempää kuin virppahommista järvien rannassa. Samalla kuume kasvoi sekä itselläni lapin reissun suhteen että kaverilla joka odotteli että saisi veneensä vesille. Vene ehti ensin veteen kuin minä lappiin ja pääsimme hakemaan muutosta kalaonneen vanhankaupunginlahden kuhavesiltä.

Ennen kuitenkin kuhavesiä alkoi kalaonni palata takaisin kalastajan taskuun, kesäkuisenä yönä Vantaanjoella kun tarttui kiinni soppaharri ja toinen kävin useammin koukussa nousematta kuitenkaan koskaan rannalle. Se sitten jäikin kymmenen vantaan reissun ainoaksi kalaksi, eli paska homma mutta tulipa koitettua...

Ensimmäinen reissu vanhankaupunginlahdella lähti käyntiin kovin odotuksin. Muutaman tunnin vedon jälkeen tärppäsi... Viimeinkin ensimminen kuha! Räikkä ei kyllä isommin laulanut mutta kyllä siellä kala oli, lisää kelausta ja perkele se on limaputkilo... Äkkiä rantarosvo irti ja takaisin veteen kulkematta veneen kautta. Ei sitten vieläkään taittunut minun kuhaton putki, ei ensimmäisellä reissulla. Kaverilla nousi pari mittakalaa eli sopat saatiin kuitenkin.

Lapin reissu tuli sitten väliin josta täällä onkin jo juttu... 5,5 viikon reissu tuotti noin 10 soppakalaa ja pientä silppua mielin määrin. Positiivisena yllätyksenä oli se ettei vain yksi jänhkäkoira kävin pyydykseen koko reissun aikana eli ei tarvinut limapuikulaa isommin käsitellä. Se ainoa hauki nimittäin vapautti itse itsensä laiturilla ja karkasi veteen. Win-Win!

Lappi oli upea kokemus ja ... Ei varmaan pääse siitä enää koskaan eroon...

Paluu Vantaalle oli tuskaa: voiko tuosta paskaojasta oikeasti kalastaa... Puolenkymmentä kalastusreissua mutta ei mainittavaa saalista. Mutta minkäs teet: Vantaa on minun kotijoki vaikka en sitä haluaisi...

Suuntasin takaisin merelle, pari aika tyhjää reissua käytiin, kaverille tuli jotain ja paistikalat saatiin. Mutta sitten osui minullekin ja tästäkin on täällä jo juttua... Mutta eka kuha ja vielä kiloinen...

Kova polte oli koskelle mutta rauhoituskauden jälkeen joki oli tulvassa ja mudasta niin ruskea ettei läpi näe. Pahinta tuskaa käytiin pojan kanssa purkamassa virppaa heittämällä Valkjärvellä, taisi olla yksi ahven saaliina mutta ei sitä limaputkea mitä sieltä olisi kaivannut. Kumma että haukeakin voi joskus haluta kun ei ole muutakaan saatavaa...

Mutta mitä tämä kausi opetti: Haluan lappiin! Haluan oikeasti kunnon kalastusmestoille mistä irtoaa harria, rautua ja tammukkaa. Aikaa on vielä puoli vuotta järjestää asiat niin että ensi kesänä pääsen toteuttamaan unelmani. Eteläsuomen alueelta löytyy myös kalastettavaa: Merikarvia on yksi tulevan kauden kohde. Meritaimenpyyntiin pitää päästä keväällä. Tavoite on saada kala!

Tämän kauden tavoite oli saada perhovälinein yksi kala. Sain monta kymmentä joista noin kymmenen mittakalaa. Seuraavan kauden tavoite on saada oikeaa lapin kalaa ja meritaimen.

Näillä mennään... Hyvää Joulua ja Kireitä Siimoja vuodelle 2012!