Vetten Viljaa Vuontisjärveltä

Tänä vuonna kun kuvauskalusto meni vaihtoon, päätin lähestyä kuvaamiseen vähän toisesta näkökulmasta. Kuvasin vain yhden tarinan ja yhden matkan ja senkin niin että mietin ennakolta mitä kuvaan. Melko pian kohteeksi valikoitu siiansoutaminen Vuontisjärveltä.

Kuvaus: Allekirjoittanut ja Markus Mikkola
Alkutunnari, editonti, nettiinvienti yms...: Allekirjoittanut

Mukana siis olivat: kirjoittaja itse, Arttu Kauppi ja Markus Mikkola

Siian soutamista

Tunturien sylissä, kaukana pohjoisessa on järvi, täynnä oikeaa lapinkalaa. Pallaksesta noin 30km pohjoiseen, Raattaman kylän jälkeen on yksi monista Vuontisjärvistä ja tämä "vuontinen" on tunnettu erityisesti kalaisuudestaa ja isokokoisista siioista.

Jo viime vuonna järvi antai maistiaiset kun olimme perheen kanssa yhdessä viikon verran kalastelemassa ja retkeilemässä alueella.

Joten nälkä oli kova kun kesäkuun viimeinen päivä saavuimme äijäporukassa matkamme pääkohteeseen. Vaunun saimme Kyrön Loman alueelle parkkiin vesisateisessa säässä. Ja heti aloimme hiomaan strategiaamme: ensin muutama päivä levätään ja käydä Kapsalla, sitten käymme akvaariolla tyhjentämässä pajatson ja sitten loppuviikosta soutamaan.

Sirkan Levimarketista saimme onkimatoja jotka osoittautuivat hyväksi hankinnaksi akvaarion suhteen. Akvaariosta olen aemminkin kertonut mutta kerrataan vielä paikka. Vuontisjärvestä laskee kirkasvetinen Välijoki Saivojärveen ja joki on hyvin mutkainen. Mutkat ovat syviä ja niissä on hyvin runsaasti ahvenia. Reunalta voi varoen kurkistaa "akvaarioon" ja nähdä onko ketään kotona vai ei.

Mato-onget kantoon ja kantoon ja kohti akvaariota. Ahvenet oli kotona ja niitä oli paljon. Yksi varmaan lähemmäs puolikiloinen makasi heinikon katveessa mutta ei käynyt pyydykseen. Kokeilimme useita eri syöttejä, kalansilmä kelpasi tälle jätille mutta ei niin hyvin että olisimme koukuun sen saaneet. Mutta kuitenkin saimme iltapalatarpeiksi 7 mukavan kokoista ahventa. Iso abbura jäi odottamaan

Seuraavina päivinä keskityimme soutamaan siikaa Vuontisjärvestä. Joka reissulla veden viljaa kertyi omiin tarpeisiin ja usein piti tulla pois kesken koska kalaa tuli ihan riittämiin. Siika on vähän vaikea kala vaapulla pyydettynä koska koukkuja on todella vaikea saada irti eli jos kala tulee, se päätyy myös pataan.

Itse sain pääosin vain pieniä, n. 20-30cm siikoja mutta poika pamautti kunnolla 38cm kalalla

Viikon soutamisen jälkeen seurueeseemme liitty Markus ja jatkoimme kolmikkona kalastustä edelleen äijäporukassa. Soutureissut tuottivat yleensä noiin 3-4kg kalaa per reissu. Siikoja yleensä n. kilo, ahvenia kaksi ja loput haukea.

Kerrankin oli sellainen kalareissu ettei kotiintullessa tarvitse keksiä kalajuttuja vaan voi näyttää kuvat että kalaa oikeasti tuli. Pojalle oli myös hienoa että kalaa tuli ja mielenkiinto pysyi yllä. Pojasta kasvoikin reissun aikana todellinen kalamies ja haukispesialisti joka kaivoi "vihernieriä" joka kolosta.

Vuontisjärveä (Pallas/Raattama/Kyrö) voin suositella kaikille hyvänä ja kalaisena järvenä jossa on paljon siikaa ja todellan isoa ahventa

Yleensä parin tunnin lenkki riitti ja saaliskiintiö oli täysi siltä erää. Kala pysyy tuoreempana vedessä elävänä kuin kalastajan pakastimessa ja kun sitä kalaa on, sitä myös saa. Ottipelinä käy pienet vaaput kuten seniorivaappu sekä erittäin tarkat ahvenjäljitelmät. Perhokin toimii varmasti. Kala tuntui käyvän väristä välittämättä mutta papukaija- ja ahvenvärit tuntuivat toimivan parhaiten.

Järvi itse on henkeasalpaavissa maisemissa tunturin juurella. Ja siellä soutaminen on mykistävä kokemus.

Ja vedenviljaa riittää...

Kapsajoelle erämaakalaan

Kapsajoki on kummitellut mielessäni vuosikausia. Niin moni on paikkaa kehunut ja suositellut. Mutta jotekin vain matkat ovat aina menneet enemmän tai vähemmän Kapsajoen ohi.

Tässä reissun päällä tuli laitettua viestia opiskelukaverilleni joka asuu pohjoisessa että sattuisiko kiinnostamaan Kapsan reissu. Vastausta ei tarvinut kauaa odotella, sattui vielä niin että kaverin työpaikka oli melko lähellä Kapsajoelle menevää Inarin tietä eli katsoimme säätiedot ja päätimme mennä "vähemmänsateisenä ajankohtana".

Saavuimme pelipaikoille sopivasti iltasyönnin alkuun. Virittelimme tulet laavuun ja totesimme että savua hyttynen uskoo jos ei nykyisiä hyttysmyrkkyjä tottelekkaan. Eikun perhoa valitsemaan ja joelle.

Pienen heittelun jälkeen sain tärpin, kiinni on! Mutta on pieni... Harjus kuitenkin... Sää näytti hyvältä ja pieni tuulenvire piti pahimmat hyttysparvet pois kimpusta. Mutta pohjoisen suunnalta alkoi nousemaan ikävän näköinen ukkospilvi. Seurasimme sitä ja jossakin vaiheessa totesimme että olisi parempi mennä virittelemään kotaa kuntoon jos alkaa kunnolla satamaan.

Arttu koki elämänsä ensimäisen kota-yön eikä oikein malttanut aluksi nukkua. Me muut käville kalassa välillä kunnes vesisade kasteli kunnolla ja oli paikko alkaa kuivattelemaan kamppeita. Lopputulos oli että kaveri sai perholitkalla yhden mitallisen harjuksen. Sää muttui sen verran vaikeaksi ettei kala syönyt.

Istuimme tulilla noin aamu kolmeen asti. Otin parin tunnin nokoset että ehdin hyvissä ajoin katsomaan olisiko harjus syönnillä aamun tunteina. Ensimäinen heitto ja pamahti kunnolla mutta 10 sekuntia ja irti oli. Toinen heitto ja taas paukuu mutta ei jää kiinni. Sitten hiljeni... 45 minuuttia tyhjän pyytämistä ja takaisin kodalle jatkamaan unia.

Arttu kyseli kovasti jo kuuden jälken että pitäisi kalalle päästä, laitoin Artulle makkarat tikkuun ja sanoin että paistele nämä niin isi nukkuu vielä vähän aikaa. Joskus ennen kahdeksaa keitimme kahvit ja lähdimme yläjuoksalle katsomaan koskipaikkaa jossa oli illalla ollut pientä elämää.

Itse vedin kurahousut jalkaan ja lähdin kahlaamaan kohti yläjuoksua. Arttu lähti kaverini kanssa koskelle jossa heillä oli useampiakin tapahtuma. Ensin pieni taimen, takaisin kasvamaan. Sitten mitallinen taimen mutta karkuutus. Ja sitten Arttu jälleen haukispesialistina nosti vajaa kiloisen "vihernieriän".

Itselläni ei ollut yhtään tärppiä. Ei kelvannut perhot tällä kertaa.

Kodalla söimme vähän eväitä ja käville vielä leirirannasta koittamassa ilman tulosta. Säät olivat sen verran vaikeat, vettä tuli ja kylmää oli.

Kokonaisuudessaan upea reissu silti. Todellisessa lapin erämaassa, n. 40km päässä lähimmästä päällystetiestä. Kapsalle on päästävä uudelleen.

Viimein tienpäälle...

Kauan odotettu kesäloma koitti viimein. Perjantai-ilta meni Varustelekassa varustetäydennystä hakiessa ja viimeisia kamoja pakatessa. Lauantaina lähdimme sitten kohti Nastolaa jossa viimeistelimme vaunua maanantaita varten. Maanantaina siirsimme vaunun katsastukseen joka sitten pomppasi jarrun takia. Piti pikaisesti löytyy huoltoliike joka kiristi jarrun kuntoon. Onneksi Nastolasta moinen löytyi, kiitos Janne Meron (http://www.fonecta.fi/yritykset/Nastola/2081403/Caravanhuolto+Janne+Mero+Tmi) ja siirsimme vaunun Lahden Mukkulaan odottamaan tiistaiaamun katsastusta.

Tiistaiaamusta lähdimme tekemään matkaa kohti pohjoista. Ensimmäinen kohde oli Pyhäntä ja siellä Isolamujärvi. Kalamies ei jaksanut nukkua pitkään vaan klo 4 oli noustava kalastamaan. Arttukin heräsi klo 5 ja kyllähän sitä ahventa laiturilta tuli ihan kivasti

Oulun kautta jatkoimme Rovaniemelle jossa Sonkajoelta alkoi varsinainen kalastus. Arttu nosti ensimäisen haukensa ja siitä tehtiin haukipullat lihamyllyllä jonka Pyhännältä sain mukaani.

Rovaniemen jälkeen Lissu lähti takaisin etelään töihin ja jatkoimme Artun kanssa kaksitaan kohti Könkämäenoa jossa vietimme viikon verran kalastaen ja retkeillen

Pitkänlinjan kalavaanari-kaverini piti meidät kalassa vaikka Arttu josta alkoi kehittymään varsinainen haukispesialisti sai ajoittain haukia väylästä. Sattui joukkoon arvokalaakin eli pieni taimen.

Könkämäenolta siirryimme Hetan kautta Raattamaan jossa pääsimme itsekin lapin kalan makuun. Siika oli hyvin syönnillään ja otti mieluusti seniorivaappuun. Poika teki haukiennätyksensä ja sai todella komean siian. Mutta niistä retkistä pitääkin sitten kirjoittaa erikseen ...