Kirjasin itseni ja perheeni sisään kerralla koko loman ajaksi koska totesin että betonilaatikossa ei tule lomaani viettämään. Yhden yön verran lopulta tuli Keravan nukkumalähiössä oltua, muu aika meni Nastolan metsien keskellä täydellisissä hiljaisuudessa, joskus meni kolmekin päivää ilman muita ihmisiä.
"Sininen ja Valkoinen, värit ovat vapauden" lauloi Kuoppamäen Jukka ja näin se oli. Vaikka tuo nyky-sininen onkin aika vetistä mutta kelpasi saunajuomana. Pääsiäisen seutu oli todella lämmin vaikka olikin huhtikuun alussa ja monena päivinä tuli istuttua aloillaan vaunun pihalla "sinistä" maistelleen.
Lopulta laiskoteltuani varmaan viisi päivää päätettiin pojan kanssa että nyt on päästävä kalaan. Kamat auton perään ja kohti Iso-Kukkasta. Pajulahden urheiluopiston rannassa olikin paljon valmiita reikiä joita ei tarvinut isommin kairata. Jäätä oli vielä 70cm eli otettiin kiitollisuudella vastaan että "joku muu" oli hikoillut kairan kanssa.
Rannassa tuntui olevan kalaa, syönnilläänkin mutta olivat vaan onnettoman pieniä. Enemmän reissun anti oli siinä että 5v sai jälleen kokemusta siitä millaista on pilkkiä ja saada saalistkin. Loppujen lopuksi saatiin juuri ja juuri soppakalat aikaiseksi mutta kokoluokka oli onnettoman pientä. Ketjulliseen pystypilkkiin kärpäsentoukalla ottivat käytännössä kaikki. Isoa tasuria uittelin "rantarosvon" toiveessa koska hauki olisi maistunut keitossa mutta ei ollut Ahti antituulella "limatuubien" osalta.
Pojan osalta taas riitti juttua pitkään kun oli saanut nostaa ahventa jään alta. Ilta kului sitten saalista tutkiessa oman eräpuukon avustamana.
Kyllähän se kalamiehellä puukko pitää olla ja terävä sellainen että oppii. Tilasin tämän pojalle tutulta puukkosepältä eli puukko on uniikki ja sisältää elinikäisen takuun. Eli niin pitkään kuin puukko ja puukkomestari elää.
Yö laskeutuu Nastolan metsiin ja yöpakkanen saapuu... Yöllä mentiin lähemmäs -20C vaikka päivällä auringossa oli +10C
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti