Lapin kuumeen polte

Kun eteläsuomessa alkaa lumet olemaan jo vähissä ja lämpö plussallä jo yölläkin alkaa kalavaanaria polttamaan lapin kuume. Tottahan pohjoisentauti vaivaa läpi talven mutta nyt kun viimein kesälomat on hyväksytty, alkaa se reissu tuntua taas todelliselta.

Suunnitelmat ovat jälleen olleet käsivarren suuntaan ja etsinkin sieltä tukikohtapaikkaa. Vanha kantapaikkamme Raattamassa esitti kuitenkin sellaisen tarjouksen josta voi olla vaikea kieltäytyä ja voi olla että leiri laitetaan Pallaksen juurelle josta sitten tehdään erinäisiä reissuja pohjoisen karuun ja kauniiseen luontoon.

Sellainen on tässä ajatus että aluksi käydään vaunun kanssa käsivarressa kääntymässä ja suunnataan siitä sitten Pallakselle. Haaveissa olisi mm. Kapsajoen melominen kesän aikana. Lisäksi tarkoitus olisi laittaa siikaennätykset uusiksi Vuontisjärvellä.

Kovasti myös polttelee päästä Könkämäenon isoa harjusta pyytämään. Ja jos kunto kestää niin käydä myös pidemmällä, ehkä viimeinkin siellä Ruotsin tuntureilla Pältsan suunnalla...

Yksi uusi juttu on tuo kanootti joka yritetään saada mahtumaan auton katolle ja näin mahdollistaa laajemman liikkumisen vesillä tulevana kesänä. Kun on oma vesikulkuväline niin pääsee milloin haluaa kalaan tai vain nauttimaan Lapin vesien ja maisemien lumosta.

Eli kesällä on tulossa taas perinteiseen tapaan blogia ja mahdollisesti jälleen videotakin... 

Talviloman kalareissu

Pitkään odotettu talviloma koitti aikaisen pääsiäisen seudussa. Vapaata oli tiedossa reiluksi 1½-viikoksi ja suuntasinkin auton keulan välittömästi kohti Nastolaa.

Kirjasin itseni ja perheeni sisään kerralla koko loman ajaksi koska totesin että betonilaatikossa ei tule lomaani viettämään. Yhden yön verran lopulta tuli Keravan nukkumalähiössä oltua, muu aika meni Nastolan metsien keskellä täydellisissä hiljaisuudessa, joskus meni kolmekin päivää ilman muita ihmisiä.

"Sininen ja Valkoinen, värit ovat vapauden" lauloi Kuoppamäen Jukka ja näin se oli. Vaikka tuo nyky-sininen onkin aika vetistä mutta kelpasi saunajuomana. Pääsiäisen seutu oli todella lämmin vaikka olikin huhtikuun alussa ja monena päivinä tuli istuttua aloillaan vaunun pihalla "sinistä" maistelleen.

Lopulta laiskoteltuani varmaan viisi päivää päätettiin pojan kanssa että nyt on päästävä kalaan. Kamat auton perään ja kohti Iso-Kukkasta. Pajulahden urheiluopiston rannassa olikin paljon valmiita reikiä joita ei tarvinut isommin kairata. Jäätä oli vielä 70cm eli otettiin kiitollisuudella vastaan että "joku muu" oli hikoillut kairan kanssa.

Rannassa tuntui olevan kalaa, syönnilläänkin mutta olivat vaan onnettoman pieniä. Enemmän reissun anti oli siinä että 5v sai jälleen kokemusta siitä millaista on pilkkiä ja saada saalistkin. Loppujen lopuksi saatiin juuri ja juuri soppakalat aikaiseksi mutta kokoluokka oli onnettoman pientä. Ketjulliseen pystypilkkiin kärpäsentoukalla ottivat käytännössä kaikki. Isoa tasuria uittelin "rantarosvon" toiveessa koska hauki olisi maistunut keitossa mutta ei ollut Ahti antituulella "limatuubien" osalta.

Pojan osalta taas riitti juttua pitkään kun oli saanut nostaa ahventa jään alta. Ilta kului sitten saalista tutkiessa oman eräpuukon avustamana.

Kyllähän se kalamiehellä puukko pitää olla ja terävä sellainen että oppii. Tilasin tämän pojalle tutulta puukkosepältä eli puukko on uniikki ja sisältää elinikäisen takuun. Eli niin pitkään kuin puukko ja puukkomestari elää.

Yö laskeutuu Nastolan metsiin ja yöpakkanen saapuu... Yöllä mentiin lähemmäs -20C vaikka päivällä auringossa oli +10C