Vesijärvi - Päijät-hämeen kirkkaat vedet...

Lauantaipäivä oli hikisen helteinen ja ukkostakin oli ilmassa. Vähän päässä jyskytti perjantai-illan saunominen mäyräkoirineen mutta kalalle oli päästävä. Vaununaapuri teki sitten ehdotuksen josta ei voinut kieltäytyä.

Suuntasimme autolla kohti Lahden Vesijärveä ja pakkasimme koko porukan pieneen 80-luvun lasikuituveneeseen. Hyvin vanharouva jaksoi koko lastin kantaan ja matka kohti kalavesiä alkoi puolipilvisessä mutta lähes helteisessä säässä

Lähdimme ensin yrittämään Lahden keskustan läheistöllä olevan matalikon reunaa pitkin että jos sattuisi että siellä kala olisi syömätuutella. Eikä mennyt kuin puolisen tuntia kun kummassakin vavassa oli perän jälkeen tärpit. Toisessa rapalan esko ja toisessa syvällä uiva ahvenjäljitelmä. Mutta kiinni ei kala jäänyt. Vähin erin lähestyimme aallonmurtajaa joka oli ihan Sibeliustalon rannassa. Moottori seis ja heittelemällä. Muutaman kerran saimme kalaa seuraamaan viehettä mutta yhtään tärppiä ei noin tunnin aikana ollut.

Siirryimme matalikon toista reunaa pitkin taas vetouistellen kunnes pamahti kunnolla. Jarru narahti ja vavassa tuntui tuttu jykyttävä tunne. No, niin! Nyt on kiinni... Ei... se perkule pääsi irti.. Kelasin varalta ylös ettei ole pohjakosketus mutta kartasta päätellen vettä oli sen verran että kyllä taisi kala tullu huijatuksi mutta ei sitten jäänyt kiinni asti. Jatkettiin matkaa kohti Mukkulan rantaa jossa heittelyä vajaan tunnin verran mutta ilman lopputulosta.

Vähin erin ajelimme takaisin satamaan ja totesimme että munat meni pataan tällä(kin) kertaa. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta ja olipa sentään tapahtumia...