Tunturiahventa akvaariosta

Muutaman päivän kalastustauon jälkeen polte vesille oli kova. Pojan kanssa katselimme kartaa vaunun pöydän päällä ja totesin ettäVuontisjärvestä lähtevä välijoki voisi olla mielenkiintoinen tuttuvuus.

Matkaa tuli vain noin kilometrin verran eli lähdimme heti aamusta tutkimaan pojan kanssa pelipaikkoja.

Joki oli todella pieni, enemmin voisi sanoa että kyse oli purosta mutta paikka oli uskomattoman kaunis. Pieni joki mutkitteli tunturimaisemassa pitkin "peltoa"

Kyse oli oikeasti pellosta, nämä ruohot käytiin niittämässä syksyllä ja paikka oli ollut vuosikymmeniä heinäntekokäytössä. Tämän tiedon vahvisti paikan isäntä ja pellon reunassa olikin pieni kyltti missä toivottiin ettei heinää tallattaisi.

Joen ensimäisessä mutkassa oli iso monttu jossa oli paljon isoja ahvenia. Paikka sai välittömästi nimen "akvaario" koska kalat olivat pinnalta nähdävissä ja uivat "altaassa" kuin akvaariossa. Mutta mikään uistin ei tuntunut kelpaavan näille vedeneläville. Ainoa mikä sai altaaseen liikettä oli se kun uistin tarttui pohjaa ja mukana tuli iso puun- tai heinänkappale. Sitä koko parvi tuli katsomaan läheltä tarkkaan.

Ilman saalista palasimme akvaariolta mutta päivälevon jälkeen lähdimme kohti Ounasjokea. Heti sillan vierestä löysimme oivan paikan kalastaa. Itse kahlasin kosken yläjuoksulle mutta ilman tulosta. Ei tapahtumia. Lissu ja Arttu heittelivät sillan alta mutta ilman isompaa tulosta. Päätin siirtyä sillan alapuolelle  kalastamaan ja ensimmäinen heitto ja tärppi. Ei, se on pohjossa kiini... Ei kyllä tämä kala on... Irti... Mutta hei, tässä on kalaa... Toinen heitto... Ei mitään...

Siirryin alemmaksi kosken loppuliukua, heitin kuulapää-redtagiä loppuliukuun ja annon perhon uida koskesta alas. Taas pohjassa... *prkl* ei kun täällä on kala... Pienen taistelun jälkeen pieni n. 20cm taimen antautui haaviin. Kaunis kala, perho pahasti suussa, ei ole eläjäksi mutta takaisin veteen vaikka sydäntä riipaisi. Seuraava heitto, taas vapa nykii, nyt on isompi... Näytille tuli, ääh... alamittainen tämäkin mutta lähes kolmikymppinen... Haaviin vaan. Arttu tuli paikalle ja laski kalan takaisin veteen. Seuvaava heitto, hiljaista on... Joko ne loppui siitä koskesta, eikun tärppi taas! Irti... Eikun uudelleen... Perho lentää hyvin liukiin ja naps taas on kiinni. Nyt on iso... Väsyttelin kalaa reilun minuutin kunnes tuli näytille, ei tämäkään oli mittakala... Vähin erin haaviin ja toteamus, onneksi ei ole pahasti kiinni. Takaisin jokeen...

Vesisade yllätti ja päätimme lopetta kalastuksen tältä erää. Siirtyminen vaunulle ja alimittaisen taimenet lisäsivät vain nälkää... Nyt pitää päästä hakemaan "akvaariosta" ne ahvenet!

Kuulapääpupaa perukkeen jatkeeksi ja kohti "akvaariota". Ensimmäinen heitto ja naps... Nyt kelpaa... Ensimmäinen ahven oli pieni mutta kuitekin paistokelpoinen. Uusi heitto ja taas siima soi! Tämähän vetää, olisi sittenkin taimen... Ei mutta isompi ahven... Vettä sataan kaatamalla niskaan mutta ei muutakuin uutta matoa koukkuun... Mutta enää ei kelpaa... Kalat ei innostu perhosta...

Kova yritys mutta kalat eivät kiinnostu, ei vaikka käyn puolet rasiasta läpi. Pinnalla pyristelevä vesiperhonen antaa vinkkiä ettei pinturin kelpaa yhtään. Saalis jäi kahteen mukavan kokoiseen ahveneen.

Kokonaisuudessaan oli loistava päivä: kaksi pannuahventa ja kolme mukavan kokoista taimenta vaikka se mittakala jäi vielä veteen. Tapahtumia riitti koko päivän ajaksi