Perhopenkin äärestä Espoon vesille sekä Nukarinkosken kivikkoisiin ränneihin

Pitkän talven aikana on ehtinyt kuluttamaan aikaa perhopenkin ääressä. Vajaa kuukausi sitten vaihtui penkki uudempaan ja parempaa joka mahdollisti tarkemman ja paremman sitomisen opettelun.

Tyrskytaimenen lopetettua keskustassa on kantapaikaiseni perhomateriaalien ostamiseen tullut Ruoto joka toimii samoissa tiloissa kuin entinen tyrskytaimen. Valikoima on erittäin laaja ja hyvä.

Kesään mennään taas luottaen perusperhoihin: redtag-muunnokset, kuulapäät, larvat ja erinlaiset klinkit. Muutama streamer on myös ollut valikoimassa joilla toivotaan se iso harri nousevan Könkämäenosta ja Ounasjoelta.

Joakim ja Reijon kanssa käyvimme kevään ensimäisen Espoon suvisaariston kierroksen ja lopputuloksena on 5 ahventa ja yksi kuha.

 

Aamulla sitten kalat fileiksi ja voissa pannuun paistumaan. Kaveriksi uusia perunoita ja salaattia. Hyvin kelpasi. Tätä pitää saada kesällä lisää, vaikka joka päivä

Perhokalastuskausi avattiin kunnolla Nukarin koskella työkaverini Janin kanssa. Saldona oli viisi pohjaan jäänyttä perhoa ja yksi karkuutus. Keli oli hyvin märkä, vettä satoi ajoittain kaatamalla mutta silti saimme makkarat paistetuksi laavulla. Kalan syönti oli kyllä vähäistä eikä muutkaan kertoneet saaneensa kalaa lähipäivien aikana Nukarilta. 

Kausi on siis saatu käyntiin, kalaakin on saatu pannulle asti ja toiveet ovat kovat hyvästä kaudesta. Lapinreissu lähestyy ja toivessa on sen kunnollinen mittakalan saaminen perholla tänä vuonna. Yrityksestä ei ainakaan saa jäädä kiinni!