Hotelli Monttel ja tunturivaellus

Aamu "valkeni" poutapilvisenä ja päätimme lähteä kohti Monttelin majaa jonne matkaa tulisi noin 5km. Tätä varten oli talvi harjoiteltu ja nyt olisi tarkoitus näyttää, ainakin itselleni, että jaksan kavuta 300-400m tunturin rinnettä.

Ensin saavuimme Vuontisjärven päähän ja tottakai katsastimme "akvaarion". Siellä ne edelliseltä illalla jäljelle jääneet ahvenet möllättivät.

Jatkoimme pitkospuita kohti tunturin reunaa ja lähdimme kiipeämään polkua pitkin kohti kolmen tunturien laen välissä olevaa Monttelin majaa. Aamulla tuulta oli vähän ja saimme seuraksemme runsaan joukon hyttysiä ja märäkäisiä.

Polku oli ajoittain todella hyvä mutta toisinaan taas lähes rakkakivikkoa, reilun tunnin nousemisen jälkeen saavumimme kuusi-rajan ja jatkoimme nousua vaivaiskoivu-metsikössä

Mikään kiirehän ei tule olla ja kun elopainoa allekirjoittaneella on enemmän kuin runsaasti, tulee levätä usein ettei kroppa joudu liian kovilla

Mutta viimein, reilun kahden tunnin jälkeen se Monttelin maja tuli vastaan. Ensiksi laitoimme tulet ja aloimme keittämään vettä jonka haimme läheisestä purosta.

Hotelli Montell on yhdellä 4 hengen huoneella varustettu majoitusliike. Sisävessa on ulkorakennuksessa ja juokseva vesi löytyy n. 50m päästä päärakennuksesta. Mukavuuksiin voi lisätä myös että itse majoitushuone on lämmitettävissä. Pihalta löytyy myös täyden palvelun omatoiminen ravitsemusliike. Hyttyset ja mäkäräiset sisältyvät hintaan!

Maisemat ovat viiden tähden luokkaan ja mitä parasta, yöpyminen ei maksa mitään!

Keittelimme nuudelisopat ja söimme eväsleivät. Lähdimme vähinerin laskeutumaan takaisin Vuontisjärvelle.

Maisemat olivat henkeäsalpaavia koko matkan.

Lähdimme aamusta klo 9:45, majalla olimme noin klo 13 aikaan ja takaisin vaunulle joka oli Vuontisjärven lähistössä palasimme 16:20.

Tämä oli meidän perheen ensimmäinen vaellus tunturiin ja lisää tulee kunhan kunto ja terveys sen sallii!

Upea ja suositeltava kokemus!

Tunturiahventa akvaariosta

Muutaman päivän kalastustauon jälkeen polte vesille oli kova. Pojan kanssa katselimme kartaa vaunun pöydän päällä ja totesin ettäVuontisjärvestä lähtevä välijoki voisi olla mielenkiintoinen tuttuvuus.

Matkaa tuli vain noin kilometrin verran eli lähdimme heti aamusta tutkimaan pojan kanssa pelipaikkoja.

Joki oli todella pieni, enemmin voisi sanoa että kyse oli purosta mutta paikka oli uskomattoman kaunis. Pieni joki mutkitteli tunturimaisemassa pitkin "peltoa"

Kyse oli oikeasti pellosta, nämä ruohot käytiin niittämässä syksyllä ja paikka oli ollut vuosikymmeniä heinäntekokäytössä. Tämän tiedon vahvisti paikan isäntä ja pellon reunassa olikin pieni kyltti missä toivottiin ettei heinää tallattaisi.

Joen ensimäisessä mutkassa oli iso monttu jossa oli paljon isoja ahvenia. Paikka sai välittömästi nimen "akvaario" koska kalat olivat pinnalta nähdävissä ja uivat "altaassa" kuin akvaariossa. Mutta mikään uistin ei tuntunut kelpaavan näille vedeneläville. Ainoa mikä sai altaaseen liikettä oli se kun uistin tarttui pohjaa ja mukana tuli iso puun- tai heinänkappale. Sitä koko parvi tuli katsomaan läheltä tarkkaan.

Ilman saalista palasimme akvaariolta mutta päivälevon jälkeen lähdimme kohti Ounasjokea. Heti sillan vierestä löysimme oivan paikan kalastaa. Itse kahlasin kosken yläjuoksulle mutta ilman tulosta. Ei tapahtumia. Lissu ja Arttu heittelivät sillan alta mutta ilman isompaa tulosta. Päätin siirtyä sillan alapuolelle  kalastamaan ja ensimmäinen heitto ja tärppi. Ei, se on pohjossa kiini... Ei kyllä tämä kala on... Irti... Mutta hei, tässä on kalaa... Toinen heitto... Ei mitään...

Siirryin alemmaksi kosken loppuliukua, heitin kuulapää-redtagiä loppuliukuun ja annon perhon uida koskesta alas. Taas pohjassa... *prkl* ei kun täällä on kala... Pienen taistelun jälkeen pieni n. 20cm taimen antautui haaviin. Kaunis kala, perho pahasti suussa, ei ole eläjäksi mutta takaisin veteen vaikka sydäntä riipaisi. Seuraava heitto, taas vapa nykii, nyt on isompi... Näytille tuli, ääh... alamittainen tämäkin mutta lähes kolmikymppinen... Haaviin vaan. Arttu tuli paikalle ja laski kalan takaisin veteen. Seuvaava heitto, hiljaista on... Joko ne loppui siitä koskesta, eikun tärppi taas! Irti... Eikun uudelleen... Perho lentää hyvin liukiin ja naps taas on kiinni. Nyt on iso... Väsyttelin kalaa reilun minuutin kunnes tuli näytille, ei tämäkään oli mittakala... Vähin erin haaviin ja toteamus, onneksi ei ole pahasti kiinni. Takaisin jokeen...

Vesisade yllätti ja päätimme lopetta kalastuksen tältä erää. Siirtyminen vaunulle ja alimittaisen taimenet lisäsivät vain nälkää... Nyt pitää päästä hakemaan "akvaariosta" ne ahvenet!

Kuulapääpupaa perukkeen jatkeeksi ja kohti "akvaariota". Ensimmäinen heitto ja naps... Nyt kelpaa... Ensimmäinen ahven oli pieni mutta kuitekin paistokelpoinen. Uusi heitto ja taas siima soi! Tämähän vetää, olisi sittenkin taimen... Ei mutta isompi ahven... Vettä sataan kaatamalla niskaan mutta ei muutakuin uutta matoa koukkuun... Mutta enää ei kelpaa... Kalat ei innostu perhosta...

Kova yritys mutta kalat eivät kiinnostu, ei vaikka käyn puolet rasiasta läpi. Pinnalla pyristelevä vesiperhonen antaa vinkkiä ettei pinturin kelpaa yhtään. Saalis jäi kahteen mukavan kokoiseen ahveneen.

Kokonaisuudessaan oli loistava päivä: kaksi pannuahventa ja kolme mukavan kokoista taimenta vaikka se mittakala jäi vielä veteen. Tapahtumia riitti koko päivän ajaksi

Angelvaara, Tanhua, Savukoski

Kairijoen jälkeen lähdimme kohti Tanhuan kylää jossa päiväretkikohteeksi valikoitui angelvaara. Ensin 2,5km metsäautotietä ja sitten parin kilometrin kävely joka oli läpileikkaus metsälapin maisemista: kangasmetsää, suota ja vaaramaisemaa.

Vaaralle nousi todella jyrkkä polku jota nousimme n. 100m ja totesimme että alaspäin tuleminen tulisi olemaan niin vaikeaa että emme lähte yrittämään vaaran laelle asti.

Kairijoki, Savukoski

Pitkään odotettu reissumme alkoi kesäkuun viimeisinä päivinä. Lähdimme heti perjantai-illasta kun loma alkoi ajamaan kohti pohjoista, yövyimme yön Hirvaskankaan ABC:n pihassa ja jatkoimme Ouluun jossa teimme viimeiset muona- ja retkeiluhankinnat.

Maanantaiaamusta 2.7 lähdimme kohti Rovaniemeä josta oli tarkoitus jatkaa niin pitkälle kuin jaksateen. Vähin erin Kairijoki lähestyi ja lopuksi iltakahdeksan aikaan päätimme ajaa viimeisn 38km hiekkatieosuuden että pääsisimme perille.

Lopunuupunaina pääsimme valmiiseen pöytään Kairijoen eräkeskuksessa jossa meille ole katettuna porokeittoa ja makkaramunakasta. Kalastamaan emme jaksaneet lähteä heti vaan menimme vaunuun nukkumaan.

Alkupäivät Kairijoella olivat koleita. Kävimme kuitenkin koittamassa onneamme perhovälineiden kanssa eräkeskuksen alapuolella olevassa suvannossa josta oikeastaan päivittäin nousi pientä harjuista.

Lopulta säät puolen viikon tienoissa alkoi lämpeämään ja päätimme siirtyä asuntovaunumatkailusta telttaan. Pakkasimme rinkat lähdimme kohti Majavakoskea johon matkaa tule n. 3km.

Totesin että 25kg rinkan kantaminen on tuskaa minun selälleni joka oli parin päivän aktiivisesta perhokalastuksesta kipeytynyt todella kipeäksi. Tarkoitus oli alunperin vaeltaa alas Sormijoen suuhun asti mutta selkä sanoi että 2km kävely sai riittää. Lisäpainon rinkkaani teki lyijyhyytelöakku jota tarvin CPAP-laiteeseeni jolla taas hoidan uniapneaa. Ikävä mutta puhtaasti kohdallani elintapoihini liittyvä sairaus joka toivottavasti helpottaa edes jonkin verran kun saan painoa lisää alas.

Tässä vaiheessa oli selvää että kovin pitkiä vaelluksia en voi selkäni tekia tehdä. Sinäänsä 25kg rinkan kantaminen ei ole ongelma mutta selän ollessa jo valmiiksi kipeä tulee pidemmistä kävelyreissuista mahdotonta. Tässä ollaan sitten olosuhteiden uhri.

Mutta en luovuta: haave käsivarsiraudusta elää ja jatkamme sen mukaan kuin se on mahdollista! Mennään sitten päiväretkille tai jos saan kantoapua seurueen muilta kantajilta niin katsotaan jos sitä voisi tehdä muutaman päivän retken.

Majavakoskella kalastimme sekä perholla että virvelillä. Perhoon tarttui jokunen harjus, ei yhtään isompaa mutta tasaiseen tahtiin pienempää parikymppistä harria nousi päätyäkseen takaisin veteen.

Yö meni kalastaessa ja aamuyön auringossa kömmin telttaani nukkumaan. Kuuden jälkeen Anna-Liisa kolisteli herättämään minut aamukahville. Arttu nukkui vielä, nukkui varmaan parhaat yöunet mitä koko reissun aikana on nukkunut.

Kävimme vielä kalassa ja lähdimme kokoamaan leiriä. Selkä todella kipeänä laahustin 2,5km kohti vaunua. Suoraan jälleen valmiiseen pöytään. Kairijoen eräkeskuksen aaminainen oli todella maittava. Loppupäivä meni lepäillessä. Illalla yritin käytä kalassa mutta selkä esti aktiivisemman kalastuksen ja painuin pehkuihin ajoissa.

Sormijoen lähistolla olevasta lammesta kävimme kalastamassa puronieriää. Lampi oli entinen nieriänkasvatusallas ja nyt nieriäkannasta haluttiin eroon. Ihan tynnyristä kalastamista ei kuitenkaan nieriänpyyntäminen ollut. Lopputuloksena oli jokunen karkuutus ja yksi kala joka päätti rantakivillä pomppien karata takaisin kotiinsa.

Kokemuksena Kairijoki oli hieno vaikka mittakalaa ei tullutkaan. Ainoa hankala asia oli 40km metsäautotie joka farmariautolla vaunun kanssa oli todella haastava.

Lisäksi hyttystä riitti todella runsaasti ja buffetpöytä oli nauttimisen jälkeen tämän näköinen...